Setúbal ja Tomar

Portugali-elämäni jatkui maaliskuussa tutkimusmatkoilla kahteen kaupunkiin. Viidenkymmenen kilometrin päässä Lissabonista etelään sijaitsee Setúbal, missä minua kiinnosti erityisesti runoilija Manuel Maria Barbosa du Bocage.

Vuonna 1765 syntyneen Bocagen patsas kohoaa Setúbalin keskustassa, runoilijan mukaan nimetyllä kaupungin keskusaukiolla. Runoilijan pään päälle laskeutui vähän väliä lokkeja –  samalla tavalla kuin Runebergin kiharoille Helsingin Esplanadilla. Bocagen syntymätalo on nykyään runoilijalle omistettu museo.

Bocage tunnettiin terävästä satiirista, kiihkeistä lyyrisistä runoista  ja boheemista elämäntyylistä. Hän palveli jonkin aikaa Portugalin laivastossa ja matkusti sotilaana siirtomaihin, Goaan Intiaan ja Kiinaan Macaoon. Goasta hän kirjoitti satiirisia sonetteja ja pilkkasi Goan ja siirtomaiden dekadenssia ja yleistä surkeutta. Moni suuttui ja runoilija pakeni, osittain myös lemmenseikkailuidensa takia. Nykyään nämä Bocagen kirjoitukset arvatenkin luokiteltaisiin yhteiskunnan instituutioita horjuttavaksi disinformaatioksi ja valeuutisiksi. Bocagen eroottiset runot julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen 1800-luvun lopulla ja silloinkin anonyymisti. Nykyään niitä ehkä pidettäisiin toksisena maskuliinisuutena, ellei peräti naisvihana. Sananvapauden historia on täynnä Bocagen kaltaisia hahmoja, jotka joutuvat ongelmiin sanomisiensa ja kirjoitustensa takia.

Lopulta aristokraatteja ja papistoa ilkkuva ja lurjustelustaan tunnettu runoilija sai sensuuriviranomaiset kimppuunsa, ja hänet tuomittiin vankilaan. Vankilassa hän ehkä vähän rauhoittui ja keskittyi käännöksiin. Bocage käänsi portugaliksi esimerkiksi Ovidiuksen teoksen Metamorfoosit eli Muodonmuutoksia. Hän kuoli köyhyydessä vain 40-vuotiaana vuonna 1805, mutta maine kasvoi kuoleman jälkeen. Nykyään häntä pidetään yhtenä Portugalin merkittävimmistä runoilijoista. Setúbalissa Bocagea juhlitaan hänen syntymäpäivänään 15. syyskuuta joka vuosi.

Tomar taas sijaitsee Lissabonista pohjoiseen. Katukuvaa hallitsee kukkulalla sijaitseva keskiaikainen linna, jossa pitkään majaili Temppeliherrojen ritarikunta. Kaupungin perustajaksi on nimetty ritarikunnan suurmestari Gualdim Pais, vuonna 1160. Tosin aikaisemminkin Tomarissa on asuttu, roomalaisaikana sen nimi oli Sellium ja kaupungista on kaivettu esiin myös roomalaisen kylpylän rauniot.

Vuonna 1190 Almohadien kalifi Abu Yusuf Yaqub al-Mansur johti armeijansa kohti pohjoista Portugalia ja valtasi useita linnoituksia, kaupunkeja ja alueita. Lopulta hänen joukkonsa etenivät Tomariin, jossa Temppeliherrat olivat valmistautuneet puolustukseen suurmestari Gualdim Paisin johdolla. Vaikka muslimijoukot olivat lukumääräisesti ylivoimaisia, ritarit kestivät piirityksen. Perimätiedon mukaan ratkaiseva hetki koitti, kun al-Mansurin sotilaat mursivat yhden linnan porteista.  Temppeliritarit tekivät vastahyökkäyksen ja onnistuivat torjumaan murron portilla, jota on sittemmin kutsuttu nimellä Veriportti, Porta do Sangue.

Gualdim Pais oli nuorena ritarina osallistunut toiseen ristiretkeen (1147–1149) Levanttiin, Pyhälle maalle. Hän oli mukana muun muassa Gazan piirityksessä ja valtauksessa vuonna 1149.

Lauantaina Tomarin kaduilla kävellessämme alkoi yhtäkkiä kuulua tuttua laulua. Samanlaista olin viimeksi kuullut Jerusalemissa edellisenä vuonna. Kyseessä oli synagoga, jossa oli alkamassa sapatin jumalanpalvelus. Keskiajalta periytyvä Tomarin synagoga on yksi vanhimpia säilyneitä synagogia koko Euroopassa.