Kirjoitan tätä mamadissa eli teräsbetonisessa turvahuoneessa, jollaisia monissa israelilaisessa asunnoissa on. Tänään aamulla kahvittelin normaaliin tapaani parvekkeellamme kun yhtäkkiä alkoi hälytyssireenin ujellus. Luulin sitä harjoitukseksi. Pian sen jälkeen kuului räjähdyksiä. Palestiinalaisten terroristien yllätyshyökkäys Gazasta oli alkanut ja se tuntui täällä Jerusalemissa asti.
Kirjailija Jerusalemin kaduilla. Parnasso 1/2024.
Hamasin hyödylliset idiootit. Verkkouutiset 9.2.2024.
Suomestakin on löytynyt Hamasin merkittäviä ymmärtäjiä. Verkkouutiset 13.10.2023.
Ylen aamu 10.10.2023. Jarkko Tontti: Jerusalemissa arki jatkuu epävarmuuden keskellä.
Ilta-Sanomat 7.10.2023. Sireeni ja räjähdykset pelästyttivät suomalaiskirjailijan Jerusalemissa.
Olen asunut täällä noin kuukauden ja tähän asti oli ollut melko rauhallista. Tietysti uutisissa kerrotaan vähän väliä erilaisista väkivaltaisistakin levottomuuksista. Eniten täällä on riidelty sisäpolitiikasta. Israelilaiset ovat jakautumassa sekularisteihin ja uskonnollisiin, ja poliittinen keskustelu on ollut kiihkeää.
Mutta kirjailija ehti kotoutua kohtuullisen hyvin Israeliin. Ällisteltävää on riittänyt. Pohjoiselle pakanalle uskontojen näkyvä rooli on ollut yllätys. Jerusalem vetää magneettimaisesti puoleensa juutalaisten lisäksi monia muitakin uskonnollisia ihmisiä. Eri uskontokuntien temppeleitä, instituutteja ja muita rakennuksia on valtavasti. Vanhakaupunki on ihan oma lukunsa.
Iltaisin, kun päivän kuumuus vähän helpottaa, luen ja kirjoitan parvekkeellamme. Naapurustosta kuuluu uskonnollista laulua, ja kaduilla virtaa synagogaan matkalla olevia ihmisiä Toora kainalossa. Sieltä täältä kuuluu shofar-torven törähdyksiä.
Alkusyksy on ollut juutalaisen kalenterin juhlia täynnä. Ensin oli uudenvuodenaatto roš hašana, alkoi vuosi 5784. Sitten tuli sovituspäivä jom kippur. Juuri päättyi useamman päivän mittainen sukkot eli lehtimajajuhla. Suka-maja symboloi juutalaisten väliaikaisia asumuksia 40 vuoden vaelluksella erämaassa. Pitkin pihoja ja parvekkeita näkyy majarakennelmia, joissa syödään ja vietetään aikaa. Vertailukohtana tulee mieleen joulukuusi, iloinen asia varsinkin lapsille.
Riitaa, sättimistä ja vakavampiakin konflikteja täällä totisesti riittää. Tätä kirjoittaessani olen juuri lukenut uutisen, kuinka kansallismuseo Israel Museumissa ulkomaalainen turisti kävi antiikin Roomasta periytyneiden patsaiden kimppuun, koska ne ovat ”Tooran vastaisia.” Itse olin muutamaa päivää aikaisemmin vieraillut samassa museossa. Otin valokuvan viisauden ja sotataidon jumalattaresta Pallas Athenesta. Se oli toinen hyökkäyksen kohteeksi joutuneista veistoksista.
Tunnelma Israelissa on jännittynyt. Suomalaista hivenen hätkähdyttää, kun kaupungilla näkee vähän väliä siviileilläkin rynnäkkökiväärejä ja muita aseita.
Yhteiskunta on jakautunut sekulaareihin ja voimakkaasti uskonnollisiin juutalaisiin. Ja aina on paljon – ellei peräti enemmistö – maltillisia, jotka eivät ääripäiden ajatuksia kannata. Juhlapyhinä riidat yltyivät Tel Avivissa jo käsirysyksi. Israelin arabeja (joista osa muslimeja, osa kristittyjä, osa druuseja) on kaksikymmentä prosenttia väestöstä. Heillä on täydet kansalaisoikeudet kuten muillakin israelilaisilla. Arabiväestön erityisongelmana on ollut viime vuosina vakava ja väkivaltainen järjestäytynyt rikollisuus.
Sukkot-juhlinnan päivinä vanhassakaupungissa muutama ultraortodoksijuutalainen syljeksi kristittyjen päälle. Jotkut (onneksi äärimmäisen harvat) jyrkimmät ortodoksijuutalaiset eivät erityisemmin pidä Jerusalemiin saapuneista kristityistä, koska näiden pelätään olevan käännyttämässä juutalaisia kristityiksi. Yksi juhlapäivien osa on International Christian Embassyn järjestämä Israelin kristittyjen ystävien kulkue läpi kaupungin, jota minäkin sattumalta päädyin seuraamaan kadunviereltä. Yli 90 eri maasta tulleet tuhannet osanottajat marssivat halki Jerusalemin, karnevaalitunnelma muistutti lähinnä suomalaista vappua.
Mutta kirjailijan tehtävä on kirjoittaa, vaikka maailma ympärillä kuinka tutisisi. Ensi vuonna ilmestyy runokokoelma Kangasalan ja Jerusalemin runot.
2 Comments
Hieno juttu että olet siellä juuri nyt. Olen käynyt Jerusalemissa vain kerran, juutalaiseksi kääntyneen lankomiehen vieraana. Siellä – ja juutalaisessa maailmassa muutenkin – tuntee, kuinka kaikki välittävät, arjen asiat ja isot päätökset kohdataan. Lähi-Idän ainoa demokratia on paradoksi. Jatka kirjoittamista!
Kiitos Elina! Arvostan!