Skip to content
Jarkko Tontti

Jarkko Tontti

Valerianista, Tarja Roinilasta ja Gaston Bachelardista

Muistelin edellisessä kirjoituksessa muun ohessa suomentaja Tarja Roinilaa. Tänään 27. tammikuuta olisi ollut hänen syntymäpäivänsä. Kas sattumaa. Outojen mutkien kautta havahduin juuri tänään vanhaan kirjoitukseeni, joka käsittelee Tarjan suomentamaa filosofi Gaston Bachelardin teosta Tilan poetiikka.

Syynä ovat sarjakuvat, joista myös kirjoitin äskettäin. Lapsena ja nuorisolaisena ahmin Marvelin supersankarien lisäksi paljon muutakin sarjakuvaa. Yksi tärkeistä oli Valerianin ja Laurelinen seikkailut, joiden äärelle olen palannut viime kuukausina. Olen onnellinen lähes täydellisen Valerian-kokoelman omistaja.

Ja mitä löydämmekään albumista Pariisista Kassiopeiaan (suom. Marja Luoma)? Ystävänsä Albertin kanssa Valerian selvittää maapallolla esiintyviä outoja luonnonilmiöitä. Vuoden 1980 Ranskaan ilmestyy jostain maanalainen hirviö, pian sen jälkeen tuliolento. Seuraavaksi kohdataan outo vesiotus. Valerian ja Albert päätyvät Pariisin laidalla huvilassa asuvan eksentrisen ajattelijan puheille. Hänen nimensä on Chatelard ja hänen erikoisalaansa ovat vanhat myytit, jotka liittyvät elementteihin.

Monipuolisessa tuotannossaan Gaston Bachelard pohti muun muassa luonnon vertauskuvallisia peruselementtejä, maata, tulta, vettä ja ilmaa. Yksi näistä kirjoista on ilmestynyt suomeksikin: Vesi ja unet. Essee materiaalisesta mielikuvituksesta (suom. Jan Blomstedt, 2015).

Chatelard-sarjakuvahahmo pantiin merkille myös Bachelardin muistoyhdistyksessä (Association Internationale Gaston Bachelard).

Gaston Bachelard

Sarjakuvallisesti Pierre Christin’n ja Jean-Claude Mézières’n Valerian ja Laureline on selkeästi aikuisempaa kerrontaa kuin suuri osa marveleista. Erinomaisinta niissä on lempeä ironia, joka on melkoinen vastakohta monien supersankarisarjakuvien pateettisuudelle. Osassa Marvel-filmatisointeja totisesta rymistelystä on onneksi päästy eroon. Huumori taittaa puuskahtelun esimerkiksi elokuvassa Thor: Ragnarök (2017).

Vuonna 2017 myös Valerian ja Laureline saivat oman elokuvansa. Pettymys oli hirmuinen. Luc Bessonin Valerian and the City of a Thousand Planets ei onnistunut tavoittamaan sarjakuvien ainutlaatuista tunnelmaa. Se epäonnistui myös kaupallisesti. Jos elokuva olisi menestynyt edes kohtuullisesti, suunnitelmat jatko-osista olisivat voineet toteutua. Mutta ei. Toivottavasti tulevina vuosina joku elokuvaihminen tarttuu Valerianeihin uudelleen.

Jaa tämä

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjat

Löydät kirjoittamani romaanit, runoteokset, esseekokoelmat ja fantasiakirjat täältä

Seuraa minua

Viimeisimmät

Linda Hart

Cambridge

Antti Kauppinen

Pilvi Torsti