HS-raati jakaa jälleen mittaamatonta viisauttaan. Aiheena yliopistojen pääsykokeet, joista jotkut haluavat eroon ja jotkut eivät. Allekirjoittaneen verkkokalvolle tarttui jutusta Minna Lindgrenin puuskahdus: ”En halua yhtään enempää elämälle vieraita seitsemän laudaturin vekkihametyttöjä lääkäreiksi, tuomareiksi ja opettajiksi.”
Lääkäreistä ja opettajista en osaa sanoa, mutta oman kokemukseni perusteella tunnollisista puurtajista tulee mitä parhaimpia tuomareita. Totta, heidän tapansa olla ja elää on kovin toisenlainen kuin julkisuudessa riekkuvien nokkelikkojen. Heidän suustaan ei kuule letkauksia. Heillä on muutakin tekemistä kuin ottaa kantaa pintajulkisuuden pörinään; esimerkiksi työnsä. Tuomarin ja syyttäjän ammatissa tarvitaan täsmällisyyttä ja kärsivällisyyttä, loputtomien yksityiskohtien huolellista huomioonottamista ja tasapuolisuutta. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen, että tällaisia ”seitsemän laudauturin vekkihametyttöjä” on tuomareina.
Itse en tuomioistuintyössä erityisen hyvin kokenut pärjääväni, maalaan liian lavealla pensselillä. Suomalaisten oikeusturvan kannalta on ehkä hyvä, että en siellä enää työskentele, vaan kirjoitan tuumailujani esimerkiksi HS-raadista.
9 Comments
Hyvä Jarkko! Ensin tyttöjä painostetaan menestymään koulussa, sitten haukutaan kun ne menestyvät.
Jep,
on kyllä puhkikulunut tuo Lindgrenin heitto. Jos tuollaisen kommentoijalta kysyy, hän ei tavallisesti keksi mainita yhtään tapaamaansa tosielämän esimerkkiä tuosta myyttisestä ”elämälle vieraasta seitsemän laudaturin vekkihametytöstä”.
Pääsykokeiden poistamista voi vastustaa monesta muusta syystä. Yksi on eriarvoisuus: iän (koska yo-koe suoritettu) tai taustan (onko suorittanut yo-koetta lainkaan) ei pitäisi asettaa hakijoita eriarvoiseen asemaan. Esimerkin: vastasin viime vuonna TaY:n kasvatustieteen laitoksen pääsykokeista. Tiedän suoraan hakupapereiden ja pääsykoevastausten perusteella, että jos olisimme ottaneet pelkän yo-kokeen perusteella tai edes antaneet tuoreille ylioppilaille etusijan, meillä olisi nyt sisällä ”vääriä” opiskelijoita. Sisäänpäässeiden keski-ikä onkin meillä suht korkealla. Lukiossa ei opeteta kasvatustieteitä, joten moni keksii aineen vasta muutamien muiden elämänkokemusten jälkeen ja ihan hyvä niin. En käsitä miksi pitäisi syrjiä vanhempia hakijoita (valtiovarainministeriön laskelmien vuoksi). Eiköhän tämän pitäisi olla perusoikeuksien vastaista.
Kuinkahan moni muuten käsittää, että ylioppilastutkintolautakunta on aivan erillinen instituutionsa (irrallaan esim. opetushallituksesta ja lukiosta), joka valvoo itse itseään ja rahoittaa itsensä kirjoitusten osallistumismaksuilla. (Ei ihme, että siellä on iloittu syyskirjoitusten yleistymisestä ja kirjoitusten jakaantumisesta useaan kirjoituskertaan, sillä se suoraan multiploi heidän tulonsa.) http://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/
Oli mullakin vekkihame, mutta todistus täynnä vitosia ja nelosia, kunnes petrasin ylioppilaskirjoituksissa ja sain laudaturpaperit. Niillä pääsi 60-luvun alussa ilman pääsytutkintoa yliopistoon lukemaan kirjallisuutta ja taidehistoriaa.
On myös se Ranskan ja Saksan malli näissä pääsemisissä. Eli melkein kaikki halukkaat pääsevät lukemaan mitä haluavat. Siis aluksi. Joka lukuvuoden lopussa on julmat lopputentit, joissa karsitaan iso osa väestä pois.
Sen verran säröä tähän yksituumaisuuteen on pakko tuoda, ettei asia hukkuisi konsensuksen alle. Ei seitsemän laudaturin opettajissa ja tuomareissa mitään vikaa ole, mutta asia ei kyllä ole aivan niin mustavalkoinen kuin Jarkko (ehkä provosoidaksesi)blogissa esität.
Näitten vekkihameitten vastakohtia eivät aina ole julkisuudessa liehuvat pinnalliset kommentoijat; niin opettajina kuin tuomareinakin toimivien on kyllä syytä olla sen verran tietoisia myös itse elämästä kirjojen ja tenttien ulkopuoleltakin, että tuntuma arkeen on riittävä. Muuten jää niin opetus kuin tuomarointikin aika paljon paperinmakuiseksi.
Minua ihmetyttää, Hannu, että koulussa pärjäämisen oletetaan jotenkin automaattisesti tarkoittavan ettei ymmärrä ”elämästä” mitään.
Miksi niin asia olisi näin yksinkertainen? Ja mikä on se ”elämä” jota näissä heitoissa tarkoitetaan?
Hyvä että keskustelu tästä virkistyy. Koulussa pärjääminen ei tarkoita sitä, että ei ymmärrä elämästä mitään, sitä en tarkoittanut Kirjoista ja tenteistä ei vaan saa aivan sitä kaikkea tuntumaa todellisuuteen, jossa kuitenkin elämme. Sen tunteminen on oleellista niin opettajalle kuin tuomareillekin. Lääkäreistä en mene vannomaan.
Minua ihmetyttää lähinnä se ajatus, että joku viitosen likka tai poika automaattisesti olisi ”elämälle tutumpi” kuin joku hyvin koulussa menestyvä tyyppi.
Kyllä siellä ostarin kiskan kulmalla tai tupakkapaikan takana on maailma varsin pieni.
Kuuden laudaturin tyypin isänä olen aina ihmetellyt miksi ahkeria ja koulunsa kunnolla käyneitä tyttöjä moititaan. On muuten olemassa kuuden ja seitsemän laudaturin poikiakin, mutta heitä en ole nähnyt missään moitittavan. Stereotypiat vain ovat niin helppoja, että jopa toimittajat osaavat niistä kirjoittaa.
Ja niitä seitsemän ja kuuden laudaturin kirjoittajia on muuten niin vähän vuosittain, että paikkoja riittää kyllä muillekin.