Vuoden viimeisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin, että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja Roomassakin sen voi tehdä. Ongelmia: italian taitoni on joskus kesken jätetyn peruskurssin varassa. En osaa sanoa kuin avanti popolo, andiamo ragazzi ja per favore. Ehkä selviän. Jos minusta ei enää kuulu mitään, lähettäkää etsintäpartio.
Matkalukemiseksi otin mukaan Rafael Albertin runokokoelman Neljästä totuudesta. Ja lisäksi Goethen Italian matkan, pohjoisen ihmisen havaintoja parin sadan vuoden takaa. Joku sanoi, että kaiken minkä tiedämme Italiasta tiedämme Goethen kautta. Ja tietysti pakkaan laukkuun Asterix gladiaattorina -albumin, jossa gallit harhailevat Rooman kaduilla.
1 Comment
Taalla ollaan, hotellin aulassa ja ilman skandeja. Rafael Alberti olikin espanjalainen toisin kuin pakatessa luulin, enpas sita luekaan talla matkalla vaan ulkoilutan vain ja tuikkaan kotona takaisin hyllyyn.
Allistyttava sattuma. Runoilija Olli Heikkonen ja Niina Naakka olivat sattumalta samassa hotellissa, harmi vain, etta jo pois lahdossa kun heihin tormasin portaikossa.