Lokakuuhun kuului kirjallisuutta ja maailmanmenon kommentointia mediassa. Lauantaina 3.10. matkustin Turkuun kirjamessuille. Kollega, kirjailija Markku Karpio haastatteli minua uusimmasta ja viimeisestä Vedeera-fantasiaromaanista Vedeera ja vuorten pitkät varjot (2026). Puhuimme myös aiemmista osista eli teoksista Vedeeran taru (2012), Vedeera vaarallisilla vesillä (2018) ja Vedeera ja polttavan auringon maa (2022).
Hiljakseen saapuu Vedeeran tarina päätökseen. Onhan tämä hivenen haikeaa. Viisitoista vuotta olen rakentanut maailmaa, sen henkilöitä ja historiaa.
Torstaina 8. lokakuuta juhlistettiin Villa Kivessä Johanna Venhon uutta romaania Mitä rakkaus meille tekee. Se on saanut innoituksensa kansanedustaja, ompelija Maria Raunion (1872–1911) elämästä. Jarkko suosittelee.
Lokakuussa 7.10.2023, Vladimir Putinin syntymäpäivänä, palestiinalaiset terroristit hyökkäsivät Gazasta Israeliin ja suorittivat pahimman juutalaisiin kohdistuvan joukkomurhan sitten toisen maailmansodan. Asuin silloin Jerusalemissa ja muistan tunnelmat hyvin. Kirjoitin aiheesta Verkkouutisiin hyökkäyksen vuosipäivänä 7.10.2026.
Essehdin myös Skeptikko-lehteen otsikolla Minä, Skeptikko. Pohdin kirjoituksessa muun muassa yliopistollisen tutkimuksen politisoitumista. Samaa asiaa sivusin Timo Haapalan ja Sanna Ukkolan kanssa Asiastudion Turvattomassa tilassa 2. lokakuuta.
13. lokakuuta olin vieraana Eeropekka Rislakin uudessa ohjelmassa Toisin ajateltu. Yhdessä emeritus professori Timo Vihavaisen kanssa keskustelimme aiheesta Miksi Eurooppa häpeää ja pyytää anteeksi kulttuurinsa olemassaoloa? Tuumin esimerkiksi filosofi Roger Scrutonin käsitettä oikofobia eli oman kulttuurin inhoaminen.
No comment yet, add your voice below!