Annikin Runofestivaalien myötä joukko kirjailijoita kokoontui eilen illalla Vilja-Tuulia Huotarisen ja Ville Hytösen kotiin Tampereen Kumpulaan. Aivan erinomaisen mukavaa!
Hienointa oli se, että mukana oli myös veteraanivoimia. Akateemikko Kirsi Kunnas ja kirjailija Jaakko Syrjä istuivat nuorison keskellä. Kunnas on syntynyt vuonna 1924 ja hänen puolisonsa Jaakko vuonna 1927. Molemmat olivat valloittavia ja edelleen huipputeräviä keskustelijoita. Kunnaksen kanssa pohdimme muun muassa uudessa nousussa olevaa aforismikirjallisuutta. Kirsi myös muisteli toimintaansa Suomen PENin puheenjohtajana vuosina 1975-1981. Seitsemänkymmentäluku oli monessa mielessä epämiellyttävää aikaa, ei vähiten taiteen- ja sananvapauden kannalta.
Jaakko Syrjä puolestaan puhui muun muassa vuosistaan Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1975-1980. Löytyi hätkähdyttävä yhteys nykyaikaan. Jaakko muisteli kokemuksiaan unkarilaisten kirjailijoiden kanssa, kun hän oli ollut solmimassa yhteistyösopimusta kirjailijaliittojen välillä. Sosialismin aikana unkarilaiset kirjailijat olivat jakaantuneet toisilleen vihamielisiin ryhmittymiin. Kun mitään oikein ei uskaltanut sanoa ääneen, oli ilmapiiri sulkeutunut, kyräilevä ja tulehtunut. Totesin jotain samaa olevan ilmassa Unkarissa myös nykyään. Maassahan on keskenään kilpailevia kirjailijaliittoja ja ilmapiiri taidepiireissä riitaisa kuten koko maassa. Taidetta on alettu rahoittaa poliittisin perustein ja lahjakkaimmat muuttavat toisaalle.
Illan päätteeksi tuumimme kahden kirjailijattaren kanssa, että olisi hienointa mahdollista jos viidenkymmenen vuoden kuluttua mekin olisimme Kirsin ja Jaakon kaltaisia.
No comment yet, add your voice below!