Prahassa

Se hyvä puoli blogin pitämisessä on, että menneet voi palauttaa helposti mieleen. Viimeksi olin Prahassa näköjään kolme vuotta sitten. Nyt saavuin Tšekin PENin 90-vuotisjuhliin PEN Internationalin edustajana. Komeat juhlallisuudet kaiken kaikkiaan; hienoja kohtaamisia vanhojen ja tuoreempien ystävien kanssa.

Ikävät uutiset laskivat jonkin verran tunnelmaa. Kesken tilaisuuden kuulimme, että Tiibetin PENin varapuheenjohtaja Lobsang Chokta oli surmattu puukottamalla Delhissä. Tunsin Lobsangin hyvin. Siihen nähden, kuinka vaikea hänen ja muiden tiibetiläisten pakolaiskirjailijoiden asema on, hän oli aina hämmentävän iloinen ja toiveikas.

Heti perään tuli uutinen Kööpenhaminan terrori-iskusta.

Takaisin Prahaan. Tällä kertaa Prahan vierailu sujui melkein ilman Dr.iur Franz Kafkaa. Tosin kun olimme matkalla vierailulle kirjailija Karel Čapekin kotitaloon, ohitimme Prahan juutalaisen hautausmaan, jonne Kafka on haudattu. Kafka oli ja pysyy isänmaattomana ja kosmopoliittisena, huomasin jälleen kerran. Hän yhtä aikaa on ja ei ole osa sekä Tšekin että Saksan kirjallisuutta. Tämä pätee kaikkeen merkittävään kirjallisuuteen. Kirjallisuus ei ole minkään kieli- tai kulttuurialueen omaisuutta.

Čapekin talossa muistin väkevän lukukokemuksen nuoruudestani. Čapekin romaani Salamanterisota oli ensimmäisiä kirjoja, jota lukiessani aloin aavistaa mistä kirjallisuudessa on kyse.