Camilo Cela

Kelasin Celaa. Nimittäin Camilo José Celaa. Hivenen päkistäen tämä sutjahtaa osaksi kirjoitussarjaa juristikirjailijoista. Nobelisti Cela nimittäin opiskeli jossain vaiheessa oikeustiedettä, tosin myös lääketiedettä ja filosofiaa. Celan tunnetuin teos lienee esikoinen Pascual Duarten perhe, joka painettiin salaa Espanjassa autotallissa vuonna 1942. Proosan lisäksi Cela julkaisi matkakirjoja ja, tietysti, runoja

Ostin äskettäin sattumalta Vuorikadun antikvariaatti Sofiasta Celan romaanin Mehiläispesä (La Colmena, Otava 1983, suom. Leila Ponkala). Kolmensadan henkilöhahmon karusellikyyti pyöräyttää lukijan eteen 1940-luvun Madridin kauneudessaan ja kamaluudessaan. Fragmentit nivoutuvat hiljakseen kokonaisuudeksi. Tämäkään teos ei läpäissyt Espanjassa sensuuria vaan ilmestyi Argentiinassa vuonna 1951.

Cela ärstytti tietoisesti Espanjan konservatiiveja. Skandaali syntyi mm. slangi- ja törkeyssanakirjasta Diccionario secreto (Salainen sanakirja). Yllättävää kyllä, Cela nimitettiin Espanjan Akatemian jäseneksi ja markiisiksi. Jonkin aikaa kirjailija toimi myös senaattorina, ja hän pääsi jättämään jälkensä Espanjan vuoden 1978 perustuslakiin.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon Cela sai vuonna 1989. Luento kuunneltavaissa täällä.