Samassa paikassa missä koin edellisessä blogauksessa raportoidun pettymyksen, pääsin myös äsken iloitsemaan kuvataiteesta. Helsingin Tennispalatsissa nimittäin. Elokuvateatterin yläkerrassa sijaitsee Helsingin taidemuseo ja siellä on parhaillaan
On sitten kyse taiteesta tai viihteestä, merkittävä teos luo oman maailmansa. Erityisen selvästi tämä näkyy scifi-viihteessä: Blade Runner, Star Wars, Babylon 5, Star Trek, Galactica
Täällä Simferopol, lentokenttäkahvila. Aeroflot osoittautui aeroflopiksi. Paluulentoni Krimiltä Moskovaan peruuntui ja myöhästyn jatkoyhteydestä Helsinkiin. Tiedossa toisenlainen juhannus, eli vuorokauden jumitus Moskovan lentokentällä. Ehdinpä tuumia juuri
Jean-Paul Sartren ja Martin Heideggerin eksistentiaalifilosofia haarukoi ihmisenä olemisen perusrakenteita. Mutta jotain jää kummaltakin uupumaan: kokoustaminen, ennen kaikkea sen äärimuoto: konferenssi. Mitä on konferenssissa-oleminen? 1)
Täällä Prahan lentokenttä. Kokka kohti Helsinkiä (parahultaisesti juuri ennen Tsekki-Suomi -jääkiekkopelin alkua). Prahan kirjamessut ovat Helsingin kirjamessujen kokoluokkaa. Ohjelma tietysti paljolti tsekiksi, joten suuri osa
Vappu oli ja meni. Normivapusta tämänvuotinen poikkesi niin, että kaitsimme joukolla Suomessa vierailevaa newyorkilaista kirjailija Monique Truongia. Monique on täällä yliopiston Collegiumin Writer Programmin vieraana.
Minut kutsuttiin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjan Alumnijuhlaan. Sankka joukko kirjallisuuden rakastajia saapui yhteen tilaan. Kiitos järjestäjille, tilaisuuksien organisointi on uuvuttavaa ja välillä turhauttavaa puuhaa. On hienoa,
Osuuskunta Poesia julkaisi Sergei Zavjalovin runokokoelman Joulupaasto (suom. Jukka Mallinen). Jarkko suosittelee. Castrénin seuran tiloissa Mariankadulla järjestettiin pienimuotoinen julkistamistilaisuus, josta juuri äsken kotiuduin. Tai tarkemmin
Täällä Café Europa, Tampere ja pääsiäisloma. Muutama kirjallinen hajahuomio tofutoastia odotellessa. Istuin äsken naapuribaarissa runoilija Ville Hytösen kanssa lasillisella ja selkääntaputtelin hänet lentokenttäbussiin. Tamperelaistunut turkulais-hämeenlinnalainen
Tommi Melender pohtii Antiaikalaisessa kirjoittamisajankohtaa ja tunnustautuu yökirjoittajaksi. Minä taasen olen aamun kirjoittaja. Kuten Erasmus Rotterdamilainen asian taannoin laittoi: ”Aamu on muusain ystävä.” Tarkennetaan. Kirjoittaminen