Tommi Melender pohtii Antiaikalaisessa kirjoittamisajankohtaa ja tunnustautuu yökirjoittajaksi. Minä taasen olen aamun kirjoittaja. Kuten Erasmus Rotterdamilainen asian taannoin laittoi: ”Aamu on muusain ystävä.” Tarkennetaan. Kirjoittaminen
Lupaan lopettaa jo muutamankin kirjoituksen poikineen remonttinarinan. Ohi on. Nyt on aika viimeistellä & loppurutistaa ensi syksyn kirjaa. Jonninverran jännittää. Uutta kirjallisuuden lajia kokeillessa olo
Täällä Kirjaamon Kyproksen kirjeenvaihtaja, Limassol. Kuten tätä blogia seuranneet muistavat, olen rämpinyt remonttikurimuksessa. Epäonnisen keittiöremontin vihdoin valmistuttua päätin palkita itseni lomamatkalla. Mitä täällä Välimeren pohjukan
Huokaus. Kolmen viikon takainen blogaus on yhä ajankohtainen, valitettavasti. On aamu ja minä istun jälleen kerran täällä Rautatieaseman ravintolassa. Puuro oli toki hyvää, ja kahvi.
Täällä Kirjaamon pakolaisleiri, Helsingin rautatieaseman ravintola. On aamu ja olen juuri paennut kodistani. Lusin putkiremontin vuosituhannen alussa ja pian sen jälkeen talon julkisivun uusimisen, mikä
Silläkin uhalla, että tämä voi Markku Eskelisen tai muiden kovan tason pelitutkijoiden tulokulmasta vaikuttaa harrastelijamaiselta: Muutama sana teoksesta, joka on vanginnut kiinnostukseni viime viikkoina moninverroin
Kuten tunnettua, kirjoja kirjoitetaan vain kahdesta aiheesta: rakkaudesta ja kuolemasta. Tämä jo kulunut tiivistys on jäänyt päähäni kieppumaan; ei vähiten siksi, että se pätee oikeastaan
…on varmasti hauskimpia lukuja Suomen laiksi kutsutussa teoksessa. Minäkin olen muistaakseni joskus julistanut ihmisen kuolleeksi. Siinä totisesti tunsi käyttävänsä valtaa. Vähän hirvitti. Mitä jos se
Ennen rakastin syksyä, sen jo väsynyttä auringonkiilaa. Ruskean, keltaisen ja punaisen kirjomia vaahteroita, kirpeää kosketusta poskella, kun astuu ovesta kaupungin vielä kuiville kaduille. Muistan eräänkin
