Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten
Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on
Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin
Tiistaina 22. elokuuta Vanhalla ylioppilastalolla on puhe runoudesta. Olen ollut mukana järjestelyissä, mutta Leevi Lehto teki suurimman työn, kuten viime vuonnakin. Iso kiitos Leeville! Ohjelma
Jopas jotakin. Kustantaja kertoi hämmentävän uutisen. Vuosikirjasta otetaan toinen painos, mitä ei varmaankaan tehtäisi jos ensimmäistä ei olisi myyty loppuun. Todella outoa. Runokirjoja kun ei
Jotkut virkistyvät keväällä, puhkuvat & puhisevat, minä vähenen, jaksu loppuu ja pöly menee nenän kautta päähän. Tästä yleisestä saamattomuudesta ja notkoniskaisuudesta minua nosti Niina Hakalahden kirja-arvostelu
Vappu lähenee, huomaan vastaavani ’kyllä’ outoihin ehdotuksiin. Kustantajan markkinointiväki kysyi minua ensi syksyn kirjamessuille spektaakkeliin nimeltä Poetry Peep Show: ”Poetry Peep Show on uudenlainen runoshow,
Osallistuin vuosi sitten Karjalan sankarit -runokilpailuun, jonka järjesti Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys. Sinänsä outoa, koska olen olen asunut elämäni asfaltin ja kivitalojen keskellä, Helsingissä, Berliinissä, Brysselissä, Tampereella
Minua pyydettiin Eeva-Liisa Manner -seuran hallitukseen ja sihteeriksi. Suostuin. En vain siksi, että ELM:n runot ovat vaikuttaneet omaan kirjoittamiseeni, vaan siksi, että jotenkin olen kokenut
Istuin eilen kahvilassa Helena Sinervon kanssa. Vaihdoimme kirjoja, annoin Vuosikirjan ja sain Helenan uusimman, Tilikirjan. Helena ei ole aivan syytön siihen, että olen saanut kirjoitettua