Seinällä
Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin
Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin
Tiistaina 22. elokuuta Vanhalla ylioppilastalolla on puhe runoudesta. Olen ollut mukana järjestelyissä, mutta Leevi teki suurimman työn, kuten viime vuonnakin. Íso kiitos Leeville! Ohjelma Aamupäivä
Jopas jotakin. Kustantaja kertoi hämmentävän uutisen. Vuosikirjasta otetaan toinen painos, mitä ei varmaankaan tehtäisi jos ensimmäistä ei olisi myyty loppuun. Todella outoa. Runokirjoja kun ei
Jotkut virkistyvät keväällä, puhkuvat & puhisevat, minä vähenen, jaksu loppuu ja pöly menee nenän kautta päähän. Tästä yleisestä saamattomuudesta ja notkoniskaisuudesta minua nosti Niina Hakalahden kirja-arvostelu
Vappu lähenee, huomaan vastaavani ’kyllä’ outoihin ehdotuksiin. Kustantajan markkinointiväki kysyi minua ensi syksyn kirjamessuille spektaakkeliin nimeltä Poetry Peep Show: ”Poetry Peep Show on uudenlainen runoshow,
Osallistuin vuosi sitten Karjalan sankarit -runokilpailuun, jonka järjesti Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistys. Sinänsä outoa, koska olen olen asunut elämäni asfaltin ja kivitalojen keskellä, Helsingissä, Berliinissä, Brysselissä, Tampereella
Minua pyydettiin Eeva-Liisa Manner -seuran hallitukseen ja sihteeriksi. Suostuin. En vain siksi, että ELM:n runot ovat vaikuttaneet omaan kirjoittamiseeni, vaan siksi, että jotenkin olen kokenut
Istuin eilen kahvilassa Helena Sinervon kanssa. Vaihdoimme kirjoja, annoin Vuosikirjan ja sain Helenan uusimman, Tilikirjan. Helena ei ole aivan syytön siihen, että olen saanut kirjoitettua
Kirjan julkkarit olivat ja menivät, kiitos kaikille vieraille! Mikko Rouhiaisen ja Minna Ranuan duo Varna esitti folkhenkisiä sävellyksiään mm. Södergranin ja Saarikosken teksteihin. Aivan mykistävän
Huh! Siinä se nyt on. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi. En vielä uskalla lukea sitä, panovihreitä on ties kuinka paljon. Tai ei ehkä sittenkään, kustannustoimittajani on (tai