Itään!
Torstaina 13.12. lähtee Jukka Mallisen johdolla viiden hengen ja ruumiin runoilijapartio muinaiselle suomalaiselle suolle, Pietariin. Minun lisäkseni Sinikka Vuola, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi ja Miia Toivio. Tiedossa
Torstaina 13.12. lähtee Jukka Mallisen johdolla viiden hengen ja ruumiin runoilijapartio muinaiselle suomalaiselle suolle, Pietariin. Minun lisäkseni Sinikka Vuola, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi ja Miia Toivio. Tiedossa
Tänään tapahtui hyviä ja pahoja. Ensin hyvät. Kävin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla katsomassa Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuvan elokuvan Persepolis. Pysähdyttävän hyvä, ehkä vielä parempi kuin alkuperäinen
Vaikka olen proosaan langennut rintamamarkuri, olen yhä hyvän puolella. Runous on korkein kirjoittamisen laji. Piste. Kohta sitä saa. Ensi maanantaina käynnistyy Runokuu-festivaali osana Helsingin juhlaviikkoja. Laadukkain ohjelma mitä
Täällä ollaan, Kuhmossa. Kaupunki on isompi kuin osasin odottaa. Löytyi tasokas kirjakauppa ja paljon muuta kiinnostavaa. Havaintoja: Hätkähdyttävän monella ulkomaalaisella miesmuusikolla on käkkäräiset, pitkät tai
Muutama päivä maalla ja johan kuulostaa raitiovaunun kolke taas mukavalta. Ei niin, etteikö Kangasalla – siis ei Kangasalalla – olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä
Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut. Osa
Jännittää. Huomenna menen tv-kameran eteen. Teemme runovideota TV1:n Runoraatia varten. Ongelma: täytyy opetella lausuttava runo ulkoa. Tässä olen Euroopan ensimmäiseksi huonoin, ulkoa pänttäämisessä. Mieluummin maalaan lavealla pensselillä
Kalevi Jäntin palkinnon antoivat. Ei pöllömpää! En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.
Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten
Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on