Minut kutsuttiin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjan Alumnijuhlaan. Sankka joukko kirjallisuuden rakastajia saapui yhteen tilaan. Kiitos järjestäjille, tilaisuuksien organisointi on uuvuttavaa ja välillä turhauttavaa puuhaa. On hienoa,
”Piru parat! Mistä niitä tulee? Minkä ikäisinä ne lähetetään teurastamoon? Mitä niiden luista tehdään? Missä sellaiset elikot laiduntavat päiväsaikaan? Onko niitä myös naaraspuolisia ja nuoria?”
Osuuskunta Poesia julkaisi Sergei Zavjalovin runokokoelman Joulupaasto (suom. Jukka Mallinen). Jarkko suosittelee. Castrénin seuran tiloissa Mariankadulla järjestettiin pienimuotoinen julkistamistilaisuus, josta juuri äsken kotiuduin. Tai tarkemmin
Täällä Café Europa, Tampere ja pääsiäisloma. Muutama kirjallinen hajahuomio tofutoastia odotellessa. Istuin äsken naapuribaarissa runoilija Ville Hytösen kanssa lasillisella ja selkääntaputtelin hänet lentokenttäbussiin. Tamperelaistunut turkulais-hämeenlinnalainen
Tommi Melender pohtii Antiaikalaisessa kirjoittamisajankohtaa ja tunnustautuu yökirjoittajaksi. Minä taasen olen aamun kirjoittaja. Kuten Erasmus Rotterdamilainen asian taannoin laittoi: ”Aamu on muusain ystävä.” Tarkennetaan. Kirjoittaminen
Lupaan lopettaa jo muutamankin kirjoituksen poikineen remonttinarinan. Ohi on. Nyt on aika viimeistellä & loppurutistaa ensi syksyn kirjaa. Jonninverran jännittää. Uutta kirjallisuuden lajia kokeillessa olo
Tässä on viime vuoden tärkein kirja: Robert Levine: Free Ride (2011). Suosittelen kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kirjallisuuden, musiikin, elokuvien, journalismin ja internetin suhde. Kyse on
Täällä Kirjaamon Kyproksen kirjeenvaihtaja, Limassol. Kuten tätä blogia seuranneet muistavat, olen rämpinyt remonttikurimuksessa. Epäonnisen keittiöremontin vihdoin valmistuttua päätin palkita itseni lomamatkalla. Mitä täällä Välimeren pohjukan
YLE Radio 1 lähettää parhaillaan uusintana JP Pulkkisen parin vuoden takaista ohjelmaa Television tiiliskivet. Suosittelen. Sattumalta kävi myös niin, että minulla on kesken yksi esitellyistä
Huokaus. Kolmen viikon takainen blogaus on yhä ajankohtainen, valitettavasti. On aamu ja minä istun jälleen kerran täällä Rautatieaseman ravintolassa. Puuro oli toki hyvää, ja kahvi.