Loma loppui ja palasin kotikulmille. Onpa Kruununhaka kaunis. Paitsi kotitaloni, joka on edelleen kääritty muoveihin ja remonttimiehet kurkistelevat telineiltä sisään. Paikallislehteä selatessa loputkin lomatunnelmat kaikkosivat. Täällähän
Avaudun. Alkutaipaleeni kirjallisuudessa oli silkkaa scifiä, tai siis spekulatiivista fiktiota, kuten sitä nykyään kutsutaan. Yläasteikäisena julkaisin kolme numeroa Kvasaari-nimistä scifi-lehteä muutaman kaverini kanssa. Mukana oli mm. Tuukka
Sallittakoon mainos. Ryhdyin uudelle lajille, kuunnelmalle. Osana Isänmaiden heinäkuuta, Yle Radio 1:stä tulee minun ja muiden lyhyitä kolmeminuuttisia kuunnelmia aiheen liepeiltä. Ajankohta on siis 14.7. – 1.8.2008
Kiitos Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen, Hantin-Mansijskin suomalais-urgrilaisten kansojen maailmankongressi nousi otsikoihin. Tärkeämpää kuin ulosmarssi kokoussalista öykkäröinnin edessä oli edellisenä päivänä pidetty puhe. Komeimpia puheita
Nuori Voima vietti satavuotisjuhlia eilen 28.5.2008 Villa Kivessä. Huomioita: Kustantajista kunnostautui Otava, josta oli paikalla peräti neljän hengen lähetystö. Tammen väestä havaitsin kustannuspäällikkö Hannu Harjun.
Eilen suuntasin Katajanokalle ulkoasiainministeriöön. Kun hallinnon kanssa ollaan tekemisissä, sanat ovat rumia ja konkkeloisia. Kyseessä oli Kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta IONK, jossa olen Suomen PENin edustajana.
Juhlien etkot ovat yleensä hauskempia kuin jatkot. Tänä vappuna sen jo ymmärsin ja päädyin kotiin nukkumaan ennätysaikaisin. Alkuillasta oli kyllä hauskaa. Muutenkin fiksujen ihmisten puheet
Taannoin kysyin neuvoa neuvottomuuteeni dekkarien suhteen. Kiitos erinomaisista vinkeistä. Ihan omin päin päädyin sen sijaan Euroopan unohdetuimman dekkarin ääreen. Nimittäin. Olen valmistautunut tulevaan Manner-tilaisuuteen lukemalla vielä
Täällä Kirjaamon tiedotusosasto, Seinäjoki. Otavan markkinointikaravaani matkasi Helsingistä Turkuun ja sieltä Tampereelle, mistä juuri äsken saavuimme Seinäjoelle. Tampereen Hotelli Rosendahlissa nostalgian aalto humahti lävitseni. Olin ollut siellä viimeksi vuonna 1990,
Siinä. Mukavan oloinen pahvilaatikko jonka sisällä cd ja lipuska. Omaa osuuttani en uskalla kuunnella, mutta kavereiden kyllä. Jännä tunnelma, ihan kuin ihminen istuisi sängyn laidalla ja