”…kauneusarvo ei ole kielen vaihtelevuudessa, kuvarikkaudessa, loisteliaisuudessa ja runollisuudessa vaan sen sanonnan asiallisuudessa, täsmällisyydessä, yksinkertaisuudessa ja selvyydessä.” Modernismin ohjelmajulistus 1950-luvulta à la Tuomas Anhava? Ei
Suomalaisen kirjallisuuden estetiikan ytimessä on muutamia julkilausumattomia direktiivejä. Yksi on adjektiiviatribuuttien kielto. Vältä niitä viimeiseen asti. Varsinkaan ei saa viljellä ilmaisuja, joita kielioppiväki kutsuu subjektiivisiksi
Aktivoiduin kirjasyksyn keskellä puolustamaan hyvää, oikeata ja kaunista. Suomen PENin ja oikeusministeriön seminaarissa 17.11. puhuin ilmaisunvapaudesta ja taiteenvapaudesta. Tuija Brax vastasi kuten ministerin kuuluu, eli varovasti.
Äskettäin Suomessa kohistiin Sherry Jonesin romaanista Medinan jalokivi. Random House peruutti suunnitellun julkaisun kun joku professorismies varoitti kirjan loukkaavan muslimeja ja johtavan seurauksiin à la
Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen
Sinne meni, tuli. Suomen tähän astisista paras kirjailija Paavo Haavikko kuoli. Haavikolla oli kirjailijan tärkein ominaisuus ja sen mukana kaikki: häikäilemättömyys. Ei tarvitse lukea vanhoja mestareita.
Pitkästä aikaa Blogistanin keskuskomitean toimeenpanevalta neuvostolta tuli ehdoton käskykirje. Kaikissa blogeissa nyt Kauhajoen surmatöistä kirjoitettakoon. Minäkin töihin, tottelevainen kun olen. Jälkiviisastelu on viisastelun lajeista helpoin, mutta
Palasin äsken uupuneena Venäjältä takaisin Snellmaninkadulle. Muutaman päivän kirjailijakongressi Marin pääkaupungissa Joskar-Olassa ei sinänsä vienyt voimia. Sen sijaan junamatkailu sinne ja takaisin oli haastavaa. Paluumatkalla
Lupauduin kirjoittamaan erääseen lehteen katsauksen kirjasyksyyn 2008. Pitkään harasin vastaan. Yhdistävien teemojen etsiminen rajatunkin kirjakasan joukosta on päkistettyä puuhaa. Ei vähiten siksi, että kirjailijat ovat yksin
Runokuu lähenee loppuaan ja minä olen osani tehnyt. Hajahuomioita: Lauantain Runomarkkinat joutui sateen murjomaksi. Aamulla esiintynyt Risto Oikarinen tiivisti tunnelman: toinen lokkikin katosi katsomosta. Iltapäivällä