TONTIN BLOGI
Mielipiteitä, päiväkirjaa, ajankohtaista.
Olipas mukavaa. Olin maanantaina kirjallisuuspiirin vieraana. Jäsenet olivat lukeneet romaanin tarkkaan, tenttasivat ja kertoivat vaikutelmiaan. Parasta oli se, että kommentit tulivat ilman turhia häveliäisyyksiä. Sain kuulla
Uupuneena, mutta sitäkin onnellisempana palasin kotiin Kaliningradista. Entisen Königsbergin runofestarit olivat mitä runsaimmat, paikallisten tähtien lisäksi runoilijoita ympäri Venäjää ja mausteena ulkomaalaisvahvistuksia. Taloudellisesta ja poliittisesta ahdingosta huolimatta Venäjän nuori
Sieltä tuli. Sain Luokkakokouksen lämpimäiskappaleen käsiini. Ja kuten tunnettua, samalla se myös irtoaa otteestani lukijoiden arvioitavaksi. Enää en voi sille mitään, lapsi lähti maailmalle. Mitä
Vaikka olen proosaan langennut rintamamarkuri, olen yhä hyvän puolella. Runous on korkein kirjoittamisen laji. Piste. Kohta sitä saa. Ensi maanantaina käynnistyy Runokuu-festivaali osana Helsingin juhlaviikkoja. Laadukkain ohjelma mitä
Täällä ollaan, Kuhmossa. Kaupunki on isompi kuin osasin odottaa. Löytyi tasokas kirjakauppa ja paljon muuta kiinnostavaa. Havaintoja: Hätkähdyttävän monella ulkomaalaisella miesmuusikolla on käkkäräiset, pitkät tai
Siirtymä kesäasunnolta ihmisten ilmoille vaati erityistoimia. Matkustin eilen huvilalta Tampereelle, koska tänään luen runoja Viitapiirin järjestämässä Runopihassa. Entinen kotikaupunkini näytti yhtä aikaa samanlaiselta ja erilaiselta kuin
Muutama päivä maalla ja johan kuulostaa raitiovaunun kolke taas mukavalta. Ei niin, etteikö Kangasalla – siis ei Kangasalalla – olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä
Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut. Osa
Kirjan valmistumisen jälkeinen tyhjyys pitäisi jotenkin täyttää. Parasta olisi ryhtyä seuraavalle ja ryhdynkin. Mutta tauko on pakko pitää, muuten käy niin, että jatkaa edellistä vaikkei haluaisikaan.