Bordeaux ja Lakien henki

Olen viettänyt viikon Bordeauxissa. Joka päivä vilkaisen uudelleen Bordeauxin oikeustaloa, jonka on arkkitehtuuri on hämmentävä.

Toisaalta kyseessä on lasipalatsi, jonka pitäisi kertoa läpinäkyvyyden ihanteesta. Toisaalta lasirakennelman keskeltä nousee kolme massiivista puista tornia, jotka muistuttavat vähän Pääsiäissaarten moai-patsaita. Tornien taustalla on myös myöhäisen gotiikan muotokieli, ja siinä mielessä ne seurustelevat viereisten vanhojen rakennusten kanssa. Oikeussalit rakennuksen sisällä ovat myös täyspuisia.

Rakennuksen edustan aukiolle on katukiveyksen sekaan asennettu metallilaattoihin vuoden 1789 vallankumouksen ihmisoikeuksien julistus (Déclaration des droits de l’homme et du citoyen).

Bordeauxissa on muutenkin jyhkeät juridiset perinteet.  Montesquieuna tunnettu Charles-Louis de Secondat, Brèden ja Montesquieun paroni, on kaupungin oma poika. Montesquieun Persialaiskirjeet, sivumennen sanoen, pitäisi saada uudestaan suomeksi, J.V. Lehtosen käännös on pahasti vanhentunut. Lakien henki -teosta ei ole saatavana suomeksi ollenkaan.

Korkeiden periaatteiden maailma saa sävytyksen kaupunginmuseosta. Bordeaux rikastui orjakaupasta, kun orjia kuljetettiin tätä kautta Ranskan Länsi-Intiaan työskentelemään sokeriplantaaseille ja sokeri virtasi Bordeaux’n kautta takaisin Eurooppaan. Nykyään Haitina tunnetun San Domingon orjakapinasta vuonna 1791 alkoi kehitys, jonka myötä orjuus monimutkaisten vaiheiden jälkeen lopullisesti lakkautettiin vuonna 1848.