Tässä on viime vuoden tärkein kirja: Robert Levine: Free Ride (2011). Suosittelen kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kirjallisuuden, musiikin, elokuvien, journalismin ja internetin suhde. Kyse on tekijänoikeuksista.
Levinen kirja kertoo sen, mitä tapahtuu todella. Piraattihenkiset tekijänoikeuskriitikot ovat viime vuosina hämmentävällä menestyksellä onnistuneet demonisoimaan kulttuurialan liiketoiminnan, on sitten kyse kirjojen tai musiikin kustantamisesta tai elokuvien tekemisestä. Se, mistä tekijänoikeuskriitikot vaikenevat on vastapuoli, joiden asiaa he oikeasti ajavat: teknologiateollisuus, Googlen kaltaiset jättifirmat sekä nettioperaattorit ovat jo vuosia lobanneet miljoonabudjeteilla tekijänoikeuksien heikentämiseksi niin Washingtonissa kuin Brysselissäkin.
Google has as much interest in free online media as General Motors does in cheap gasoline. That’s why the company spends millions of dollars lobbying to weaken copyright. (s.9)
Googlen rahat tulevat nettimainoksista. Näitä mainoksia se myy ympäri verkkoa, myös musiikkia, e-kirjoja ja elokuvia jakeleville piraattisivustoille. Samoin mainostuloilla pyörii Googlen omistama Youtube. Nykyään, tekijöiden pitkän kamppailun tuloksena Google poistaa laittoman materiaalin Youtubesta, mutta vasta kun tekijä itse sitä vaatii. Laittomasti Youtubeen ladatut musiikkivideot ovat silti sivuston suosituinta materiaalia, koska kaikkia ei voida millään huomata ja aikaa niiden poistamiseen menee paljon. Virta on ehtymätön, siis piraattitavaran virta netissä ja sillä rahaa tahkoavan Googlen tulovirta.
Nettiin on muutamassa vuodessa syntynyt valtava parasiittibisnes. Yrityksiä, jotka hyötyvät kulttuurin tekijöiden työstä, mutta eivät millään lailla osallistu sisältöjen tekemiseen, on sitten kyse musiikista, journalismista tai vaikka elokuvista.
Musiikkipuhelimet, lukulaitteet ja muut vimputtimet ovat hyödyttömiä ilman musiikkia, elokuvia ja kirjoja. Mitä vaivattomammin ja halvemmalla sisällöt saa laitteisiin, sitä parempi laitevalmistajille. Tekijänoikeudet ovat tässä bisneksessä ikävä häiriötekijä. Nettioperaattorit myyvät piratismin harrastajille mielellään leveää kaistaa kovaan hintaan, mutta vastustavat otsasuonet tykyttäen kaikkea piratismin suitsintaa. Näin tekee myös suomalaisten nettioperaattoreiden etujärjestö FiCom. Tietysti, rahastahan tässä on kyse.
Levinen teos kertoo myös yksityiskohtaisesti kuinka teknologiayritykset rahoittavat tekijänoikeusvastaista tutkimusta tutkimuslaitoksissa sekä näennnäisiä ”kansalaisjärjestöjä”, jotka kampanjoivat ”kuluttajien oikeuksien” ja ”sananvapauden” nimissä tekijöiden oikeuksia vastaan.
Suomessa tarkoitushakuisia tutkimustuloksia tulee esimerkiksi Helsinki Institute for Information Technology:stä (HIIT), nimi kertoo kaiken oleellisen, jossa on työskennellyt esim. Jukka Kemppinen. Nettioperaattori TeliaSoneran tutkimussäätiö myönsi Kemppiselle 10 000 euron palkinnon vuona 2006.
Toinen teknologiateollisuuden äänitorvi on Ville Oksanen. Oksasen tausta on Effi-nimisessä näennäiskansalaisjärjestössä, joka kampanjoi äskettäin kulttuurin tekijöille kopiointilaitteista kerättävää yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua vastaan. Effin mukaan kyseessä ovat ”kuluttajien oikeudet”. Tietokonekauppa Verkkokauppa.com rahoitti Effin hyvitysmaksuvastaisen seinämainoksen Forumin kauppakeskuksessa muutama kuukausi sitten. Niinpä niin.
52 Comments
En voisi kyllä olla enempää erimieltä kirjoittajan kanssa. Effi taistelee kyllä mielestäni ihan muiden asioiden puolesta kuin teknologiateollisuuden. Haaveilen itse kirjailijan urasta, mutta youtuben kaltaiset palvelut näen kyllä vain ja ainoastaan positiivisena asiana – kuten näkevät monet bänditkin ja tarjoavat musiikkiaan vapaasti siellä. Sitä taas en ymmärrä kuinka minun pitäisi olla niin ahne, että esim. haluaisin lasteni elävän tuotoksistani kertyvillä tekijänoikeusmaksuilla. Kun minusta aika jättää toivon, että tuotantoni leviää ympäriinsä ilmaiseksi. Ehkä jo aiemminkin.
En kiistä sitä, ettei ”ilmaisen internetin” vaatimuksissa olisi paljon perätöntäkin oman edun tavoittelua, mutta aika yliampuvasti meni ohi tämäkin analyysi.
Ensinnäkin Jukka Kemppinen on oikeustieteen tohtori ja toiminut yliopiston professorina ainakin Lappeenrannassa. Hänen kutsumisensa ”ex-runoilijaksi” ei osoita blogikirjoittajalta korkeaa sivistyksen tasoa.
Toiseksi Suomessahan on lainvalmistelussa ollut vahva sekä tekijänoikeuksien haltijoiden edustus (katso vaikkapa Tekijänoikeustoimikunnan kokoonpanoa), ja jossain määrin myös laitevalmistajien edustus on ollut mukana, mutta kuluttajia ei ole edustanut kukaan juuri missään. Tässä suhteessa EFFI on hyvinkin perusteltu.
EFFI ei ole juuri saanut kansallista tai yritysten rahoitusta, mutta tekijänoikeuspuolella taas on läheiset suhteet esimerkiksi opetusministeriön suuntaan. Jukka Liedes on tästä ansainnut ihan eduskunnan oikeusasiamiehen huomautuksenkin Gramex-kytköstensä takia.
Minusta tuntuu, että sekä suomalaisten kuluttajien että kulttuurin tekijöiden yhteinen etu olisi saada mahdollisimman hyvät laillisen sisällön palvelut, koska valtaosa maksaa mieluummin kohtuullisen hinnan helppokäyttöisestä ja laillisesta palvelusta.
Pitkään lailliset palvelut ovat olleet huonoja tai olemattomia, kun taas laittomissa ei ollut samoja käytettävyyttä haittaavia rajoituksia. Esimerkiksi mp3-musiikkikaupat tulivat Suomeen vasta pari vuotta sitten, kun oli ensin 10 vuotta yritetty hakata päätä seinään heikkolaatuisten ja ohjelmistoriippuvaisten drm-formaattien kanssa.
Nythän ollaan samassa tilanteessa e-kirjojen kanssa; suomalaisten kauppojen e-kirjat myydään huonolla formaatilla, ja toimivammat formaatit on haettava ulkomaisista e-kirjakaupoista. Niissä ei tosin ole juuri kotimaista kirjallisuutta. Saapa nähdä, onnistutaanko tämäkin mahdollisuus pilaamaan.
Ja missä ovat muuten lailliset suomalaiset elokuvapalvelut Suomessa? Aika vähissä ne ovat Elisan ja Soneran laajakaistan vuokravideoita lukuun ottamatta. Tarjontaa pitäisi olla enemmän ja monipuolisemmin.
Tulevaisuus lienee se, että EU:ssa voi neuvotella tekijänoikeudet liittovaltiotyyppisesti, eikä tarvitse käydä neuvotteluita kansallisesti 27 jäsenmaassa. Sitten ehkä Suomeenkin saadaan enemmän laillista sisältötarjontaa.
”Piraattihenkiset tekijänoikeuskriitikot ovat viime vuosina hämmentävällä menestykselle onnistuneet demonisoimaan kulttuurialan liiketoiminnan”
Ei, sen ovat kyllä itse yritykset tehneet pakottamalla DRM’n kaltaista roskaa ihmisille.
Asiaan vaikuttavat myös kyseisten yritysten puskemat lakiehdotukset globaalilla skaalalla, mitkä antavat mahdollisuuden sensuroida tietoa.
Jos haluat saada jotain rakentavaa aikaiseksi väitöksilläsi, yritä olla haukkomatta toista osapuolta, järkevässä keskustelussa ainoastaan häviävä osapuoli lähtee hyökkäämään toista osapuolta suoraan, hänen ajaman asian sijasta.
Youtuben katsotuinta ainesta tosiaan olivat laittomat musiikkivideot. Nykyään ei tosin taida enää olla näin. Videot ovat laillisesti siellä, ja paljon katsellaan muutakin kuin niitä. Eli laillista sisältöä suurin osa nykyään.
Kannattaa lukea myös The Guardianin arvio kyseisestä teoksesta
On kyllä varsin huvittavaa kitistä parista mainoksesta verrattuna viihdeteollisuuden propagandakoneistoon. Pitäähän sitä nyt vähän yrittää tasoittaa viestintämahdollisuuksien epäsuhtaa.
Ja kyllä, rahasta on kyse, nimittäin siitä, mitä rahalla tehdään. Piraattijahtia harjoitetaan rahan vuoksi, ja sitä voi myöskin vastustaa rahan vuoksi, siinä missä muistakin syistä. Kukin valitsee oman moraalinsa perusteella puolensa.
Mielenkiintoista oli muuten havaita perjantaisessa ACTA-keskustelutilaisuudessa, että peliteollisuuden edustaja puhui mahdollisimman vapaan internetin puolesta. Hän kyllä piti piratismia ongelmana, mutta totesi, että peliala on osannut muokata liiketoimintamallejaan, ja heidän intresseissään on vapaa internet, ei ACTA:n kaltaiset sopimukset.
Kulttuurialan liiketoiminta on demonisoinut itse itsensä, siihen ei ”piraattihenkisten tekijänoikeuskriitikoiden” voima olisi millään riittänyt.
Jos piraateista puhutaan niin toki vaikkapa Googlen intressit ovat joissakin tekijänoikeuskysymyksissä samansuuntaiset kuin piraateilla. Toisaalta yksityisyyden suojaa koskevissa kysymyksissä ne ovat ihan jotain muuta.
Ja Ville Oksanen tuskin kannattaa joidenkin teknologiayritysten haluja heikentää henkilötietojen suojaa, onhan Effin tavoitteissa myös yksityisyyden turvaaminen.
On aika paljon sanottu että ”Musiikkipuhelimet, lukulaitteet ja muut vimputtimet ovat hyödyttömiä ilman musiikkia, elokuvia ja kirjoja.”
Ei ole olemassa ”musiikkipuhelimia”, on esim älypuhelimia, joilla voisi vaikka katsoa kartasta missä nyt on, mitä kauppojen tarjouksia on lähimaastossa ja mitä kaverit puuhaavat FBssä ja tosielämässä – ja reittioppaan mahdollisuuksien lisäksi täydellisessä maailmassa voisi tilata vaikka kimppakyydin jos niitä lähimmäisiä haluaa lähemmäksi. Se että niillä vehkeillä saa nauttia myös tuotteistettuja ääniaaltoja ja tekstitiedostoja on nyt tämänhetkinen ”helppo sovellus”, jota tuijottamalla suuremmat ja merkittävämmät muutokset hämärtyvät.
Sitä paitsi PENin kaltaisen porukan toimijaa saattaa kiinnostaa se kirjailijoille aukeava mahdollisuus julkaista tuntemattomana jotain ihan omaan piikkiin, ilman kustantamoiden ja suurten organisaatioiden karsintaa ja valintaa – tai yksityistä/julkisen vallan sensuuria. Onkos tämä puoli asialistallasi?
Voisit mielummin miettiä miten taiteilijat tulis toimeen, kuin sitä kuinka rajoittaa taiteen saatavuutta. Taiteilijat on köyhiä. Nuorilla ei ole mitään tuloja. Heidätkö pitäisi jättää ulkopuolelle? Muista miten suomalaisten runot aikoinaan syntyivät, ei tekijänoikeuksista mustasukkaisesti kiinni tarraten. Miksi kansalaiset eivät arvosta taidetta? Koska he eivät törmää siihen missään, kun tekijänoikeudet pitävät sen piilossa. Kuvaan, musiikkiin tai elokuvanpätkään ei saa viitata siteeraamalla ja näyttämällä, koska tekijänoikeudet. Elokuvaa ei saa opiskella minun koulussani katsomalla elokuvia. Youtube valittaa vaikka olisi itse säveltänyt ja esittänyt leffan äänimaailman, koska joku on varmuuden vuoksi tunnistanut omakseen linnunlaulutkin.
Tässä ajassa voi lyhytnäköisesti näyttää siltä, että piraatti vie leivän taiteilijalta. Sen leivän vie pönöttävä levymoguli, joka ei ymmärrä hyödyntää taiteilijan tuotosta niillä tavoin,jonka tämä aika vaatii. Olisiko syytä laittaa esim levyfirmojen rahat kehitystyöhön, jolla ”lyödään” piraatti sen omilla aseilla. Etu pitäisi olla 6-0 levyfirmalle. Tietysti pää on ensin revittävä ulos omasta perseestä – nähdäkseen tuon edun.
Tekijänoikeus on etuoikeus.
Jos tekiänoikeuden alaisia teoksia käyttää kaupalliseen toimintaa siitä pitäisi maksaa tai ainakin pyytää lupa tekijänoikeuden omistajalta, tämä lienee selvä.
Mutta piraatit eivät tee hommiaan kaupallisista lähtökohdista. He ovat tavallisia ihmisiä. Jos tekiänoikeutta yritetään työntää tavallisten ihmisten kurkusta alas, jotka vain haluavat jakaa teoksia muiden kanssa, tekiänoikeuden pitää aikaa myöten antaa periksi tai se häviää. Lait eivät voi olla pitkään ristiriidassa ihmisten oikeustajun kanssa. Esim. Kiinassa koko tekijänoikeuskäsite on moraalisesti täysin tuntematon.
Oma mielipiteeni on, että taiteen tulevaisuus on mesenaattien käsissä. Jos haluat että kirjailija kiirjoittaa uuden romaanin, sinun pitää maksaa vapaahetoisesti edellisestä tai antaa rahaa uuden kirjoittamiseen. Lopputulos on se, että ne jotka kantavat huolta luovan työn tekijöistä valitsevat minkälaista taidetta tuotetaan. Ne jotka eivät halua maksaa, joutuvat kuluttamaan mesenaattien rahoittamaa taidetta.
Free internet vaa’assa
toivona monipuolisempi kulttuuri (esim indie) ja taiteen helpompi saatavuus – pelkona mtv3-kulttuuri ja teknologiajättien valta
DRM vaa’assa
toivona tekijän oikeuksien parempi arvostus ja korkeampi taiteen laatu – pelkona kulttuurielitismi ja hankala kuluttajakokemus
Ensinnäkin laajemmassa mielessä karsastan hieman internetin anarkiaa ja valinnan vaikeutta, tuntuu myös että maailma tasapäistyy, youtubessa turtuu. Taiteesta puhuttaessa laadun ja hienon kokemukseen liittyy monesti että se on jotenkin rajoitettu ja valittu, tiedän hieman elitististä mutta sanon silti. Sosiaalinen media ym. varmaan jatkossa helpottaa netissä löytämistä, mutta oma kokemukseni on toistaiseksi että netin tulvan edessä yhä useammin tulee suoraan sanoen ahdistus, googlekin oli alkuaikoinaan tarkempi. Ja vaikka internet monesti nähdään monipuolisuuden airuena siinä on myös pelottava yksipuolisuuden ja suuren massan laki sisään koodattuna, joka on hyvä tiedostaa. Internetiin liittyy tietty lyhytjännitteisyys joka fundamentilla tavalla sotii pysyvyyttä tavoittelevaa kulttuuri ja taide ajattelua vastaa, jos kaikkea tulee koko ajan lisää, mikä on enää merkityksellistä?
Tästäkin johtuen teoksen ja tekijän yksilöitävyys on tärkeää, mitä DRM edistää, se on tavallaan myös laadun merkki ja asettaa luonnollisen keinon rajoittaa tulvaa. Kuluttajien suhteen olen optimisti, komppaan kommentoijia jotka uskovat että ihmiset haluavat maksaa sisällöstä kunhan se on tehty helpoksi, itsekin haluan ja maksan. Toisaalta DRM parhaimmillaan ei myöskään lähtökohtaisesti estäisi vaikka pienimuotoista kustantamista, joka nyt on turhan vaikeaa.
Ja tekijänoikeuksissa on myös muistettava että kyse ei ole vain rahasta, lain ajatuksena, jota tuen, on että tekijällä on oltava oikeus päättää missä yhteydessä hänen tuotoksiaan näytetään tai lainataan. Luulen että tässä aiheessa näkemyseroja löytyy kun puhutaan internetistä ja digitaalisesta maailmasta. Toisaalta nykyinen tekijänoikeuslaki voitaisiin hyvin sopia globaalisti uudestaan puhtaalta pöydältä vastaamaan paremmin internet aikaa.
Itse en näe DRM:ää lähtökohtaisesti vain isojen korporaatioiden pahana, jota sen varjolla olisi helppo vastustaa. Luulisi että tämä DRM kyettäisiin tekemään niin että se on käyttäjille helppoa ja että se mahdollistaa myös pienien toimijoiden mukaan tulemisen ja että siteeraaminen ym olisi helppoa. Se on loppupelissä mielestäni kiinni enemmän teknologiasta, joten ehkä Levinen sormi osoittaa oikeaan suuntaan kun puhutaan teknologiajättien todellisesta halusta korjata asia. Lakia ehkä voisi myös korjata nykyaikaan ja siinä asennemuutos tai pieni suunnan korjaus ei tekisi pahaa taiteen ja kulttuurin edustajille.
Erittäin asiallinen kirjoitus Jarkko. Kommentoitsijoista Keijjolle toteaisin, että suurin osa nuorista on jossain vaiheessa vähävaraisia. Kyllä heillä on ihan lalliset keinotkin kulttuurin kuluttamiseen: kirjaston käyttäminen ei maksa mitään ja kirjastolainauksista myös maksetaan tekijöille korvausta.
Niin onhan se vapaa internet kauhistus. Tottakai teollisuuden alan jonka pääasiallinen liikeidea on myydä sama materiaali useaan kertaan kuluttajalle ja luoda keinotekoista niukkuutta on tärkeämpi kuin koko muu maailma. Onhan tärkeämpää että joku media yritys omistaa tiedon eikä sitä jaeta kehittyville maille. Tottakai elokuva piratismin torjunta on tärkeämpää kuin esimerkiksi arabimaailmassa tapahtunut liikehdintä.
Ensinnäkin mahdolliset tulon menetykset on kerta toisensa jälkeen osoittautuneet hidasta vedetyksi. Musiikki osoittaa että kun ostaminen on helppoa ja hinta sopiva niin ihmiset mieluummin ostavat kuin varastavat. Ja ne jotka varastatte eivät olisi ostaneet sitä kuitenkaan. Aina on nauhoitettu kasetteja ja kopioitu kirjoja. Luultavasti ennen vielä enemmän kuin nyt.
On luonnollista että vanhojen turvallisten rakenteiden tuhoutuminen aiheuttaa vikinää. Onhan se kohtuutonta että kirjan, elokuvan tai musiikin pitää olla oikeasti joka kerran hyvä. Ei voi laskea tulevaisuuttaan ensimmäisen onnen kantamoisen varaan. Ja hirveää että kustannus toiminta demokratisoituu. Ei voi tuttu kustannustoimittaja pitää kaveria ikuisesti rahoissa kiinni vaan kuka tahansa lahjakas voi menestyä.
USA kevyesti suurin loppari porukka on tekijänaoikeusjärjestöt. Ja miksikäs ei, hirveän leveän leivän saa kun vedättää typeriä sisällöntuottajia. Jos sama raha olisi käytetty julkaisemiseen ja levittämiseen netissä olisi tilanne täysin toinen.
Lahjattomat vikisevät menneisyyden perään kun lahjakkaat näkevät siinä mahdollisuutensa ja toteuttavat taidettaan vapaammin ja ilmaisuvoimaisemmin.
Kun joudun valitsemaan demokraattisemman maailman ja rikkaamman sisällön tuottajan väliltä valinta osuu aina heikoimpiin. Syökö artisti köyhän pöydästä. Tainnut unohtua koko taiteen merkitys. Molemmilla voi olla hyvät olot, se vaatii vain taitelijalta uskallusta ja yrittämistä.
Vain 1980-2000 luvulla on merkittävä määrä ihmisiä elänyt sisällön tuottamisella. Voi olla ettei jokainen kirjailijan alku voi tulevaisuudessa lopettaa päivätöitään, mutta se on markkinahäiriön korjausliike.
Effi on väärässä. Minä kuluttajana haluan maksaa omien valokuvieni ja videoideni tallentamisesta kiintolevylle ja DVD:lle. Minä haluan maksaa puhelinta ja tietokonetta ostaessa tekijänoikeusjärjestöille. Minä haluan maksaa myös kaikesta muusta omasta työstäni ja siihen liittyvistä välineistä tekijänoikeusjärjestöille. Onhan heillä totta kai oikeus ottaa osansa työni tuloksista, vaikka he eivät ole mitenkään osallistuneet sen tuottamiseen, koska heillä on oikeus. Effi, tuo kamala parasiitti, yrittää vastustaa tällaista ei-ollenkaan-parasiittimaista.
Sosiaalituen varassa elävä näennäiskirjailija kehtaakin arvostella muita. Mitä jos tämä parasiitti pitäisi vaan turpansa kiinni edes siihen asti, että pystyisi elämään tuolla ns. luovalla toiminnallaan ilman kaikenlaisia tukia?
Mehän elätetään tuo loislauma jo nyt käytännössä kokonaan näillä tuilla. Mä en ymmärrä miksi mun pitäisi maksaa tuollasille turhakkeille kahdesti samasta työstä.
Näissä piratismikeskusteluissa on nykyään tyypillistä se, että jossain EFFI-piraattisaitissa laitetaan hälytys kiertämään uudesta tekijänoikeuskeskustelusta netissä.
Ja saman tie kokonainen lauma pöllijöitä ryntää keskusteluun mukaan lobbaamaan omaa ilkeää, alhaista loiselämäntapaansa.
Se nyt vaan on tyhmää olla tyhmä ja rakentaa elämänideologiansa ja olemisen arvonsa sen varaan, ettei halua maksaa toisten tekemästä työstä mitään. Tosin yhä enemmän tuntuu pinnalle kohoavan se käsitys, että piratismi todellakin on noloa ja häpeällistä, mitä se onkin. Noloa ja häpeällistä.
^ Jussi Keinonen: ad hominem -argumentointi alkaa, kun asia-argumentit loppuvat. Ole hyvä ja vastaa keskustelussa esitettyihin argumentteihin, aloita vaikka vastaamalla Tero Lehdolle. Jos et osaa vastata, pidä alhaiset ajatuksesi ja halveksuntasi sisälläsi.
Itse päädyin tälle sivulle muuten Uuden Suomen uutisen kautta.
@Keijo Kalervoinen
En, koska olen seurannut piratismikeskustelua useamman vuoden enkä jaksa toistaa detaljoidusti samaa faktaa uudelleen ja uudelleen. Piratismin puolustajat väistävät aina ja ikuisesti, täydellistä nilviäisen selkärangatonta joustavuutta osoittaen olennaisen peruskysymyksen: onko oikein, että ottaa toisten työn tuloksia luvatta käyttöönsä?
Tästä, ja vain tästä, on lopulta kyse. Sen sijaan piraatit, jotka siis ovat siipeilijöitä ja halveksuttavia (ellei tyhmiä) kiertelevät ydinkysymystä samoilla puu-ukoilla, joihin ei enää jaksa vastata:
Piraattituote on oikeasti mainosta tekijälle.
Miksi maksaisin monikansalliselle mediamogulille.
Miksi maksaisin Chisulle.
Miksi maksaisin runoilijalle.
Kun piratismia ei voi teknisesti estää.
Koska muutkin tekevät sitä.
Koska en halua maksaa paljoa.
Koska en halua maksaa kuin kohtuullisen summan.
Koska haluan maksaa ihan vähän.
Koska vain kokeilen, vain muutaman kerran, kannattaako tästä maksaa.
Koska kannatan avointa tiedonjakoa: jos minä laitan hengentuotokseni jakoon, voin ottaa takaisin. (Vähän kuin kulkisi kaupungilla seksinpuutteessa ja päättäisi hiukan vuokrata ilmaiseksi vastaantulijaa pimeällä kujalla.)
Koska ”tieto tahtoo olla vapaa”, vaikka kyse on käyttäjän tahdosta saada jotain vapaasti.
Koska vaikka maailmassa on xiljoona vapaaehtoisesti ilmaisjakeluun laitettua ohjelmaa, musiikkipätkää, videota ja kirjaa, minun jostain syystä täytyy saada niitä muita, joita EI ole laitettu vapaaksi.
Koska kopiointi ei ole teknisesti varastamista, jäähän käyttäjälle oma versio. (<- Oletteko kuulleet inflaatiosta? Oletteko vielä kokeilleet rahan painamista ja mitä vaikutuksia sillä voisi olla yhteiskuntaan?)
Koska kukaan ei ole tehnyt mulle sellaista palvelua, jolla saan kaiken tässä ja heti mikro-osalla laajakaistani ja laitteiden hinnasta.
Koska sananvapautemme on uhattuna.
Koska sananvapaus on uhattuna Kiinassa.
Koska kaksi teratavua perhevalokuviani on uhattuna.
Koska on reilua, että tiedonjakoverkkojen pystyttäjätkin ansaitsevat kymmeniä miljoonia toisten tekemällä työllä.
Koska kaikki amerikkalainen tuotanto on kuitenkin paskaa ja se Aki Hirvismäki vai-kuka-se-oli tekee aina samaa leffaa.
Koska taidetta (tai mitä tahansa bitteinä jaeltavaa) pitää tehdä sydämestä eikä palkan takia.
Piraatit edustavat massojen hirmuvaltaa, jossa oman käden oikeudella otetaan se, mitä irti saadaan. On vain yksi ryhmä, joiden näkökulmasta piratismi on loogista: pesunkestävät kommunistit. Hatunnosto heille selkärangasta. He kyllä vievät kotinnekin sitten, jos pääsevät taas valtaan, mutta sitähän vapaus ottaa joskus tekee.
Huom. Tero Lehdon pitkä viesti oli asiallinen. Mutta sekään ei poista sitä faktaa, että piraatit eivät koskaan halua vastata siihen yhteen kysymykseen: onko oikein, että ottaa toisten työn tuloksia luvatta ja korvauksetta käyttöönsä?
Muuta seli-seliä kyllä riittää.
PS. Ettei jäisi epäselväksi, pidän itse open source -jutuista ja kannatan kaikin mahdollisin tavoin teknologista kehitystä. Mutta luvattomien tiedostojen ylös- ja alaslataajat ovat alemman luokan nettikansalaisia.
Moi, ootko koskaan kuullu sosiaalisesta mediasta? Niinku, tiätsä facebook ja silleen. Siellä kyllä jutut leviää ihan ihmiseltä ihmiselle artikkelin asiallisuuden tai asiattomuuden perusteella.
Ohhoh… ilmeisesti olenkin EFFIn jäsenyydestä johtuen sittenkin vain näennäiskansalainen.
Google – General Motors -vertauksen hengessä olisi varmaankin syytä alkaa vaatia myös autoille hyvitysmaksua. Varastetaanhan Suomessa vuosittain valtavia määriä bensiiniä. 😀
Jarkko nyt vain jätti ne olennaiset faktat mainitsematta. Google käyttää miljoonia lobbaamiseen vuodessa, MUTTA tekijäinoikeus järjestöt käyttää SATOJA miljoonia. Luvut löytää helposti jos vain viitsii vähän käyttää hakukoneita ja taitaa enlantia.
Ymmärrän hyvin että Jarkolla on oma lehmä ojassa ja haluaa pitää huolen jotta saadaan korvauksia tekijöille vanhentuneilla järjestelmillä sen sijaan, että alettaisiin miettimään tämän päivän ansaita menetelmiä ja kehittää toimintaa kannattavaksi/joustavaksi.
Eniten olen huolissäni Jarkon suppeasta näkemyksestä ja avoimuuden puutteesta jolla ajetaan rajoituksia ihmisten ilmaisun vapauteen tämän päivän tekniikkaan tekijäinoikeuksien varjolla. Itse pidän vapaata nettiä parhaimpana ilmaisukanavana ja monipuolisia laitteita/alustoja joilla sinne syöttää tietoa… osa sisällöstä on kieltämättä laitonta mutta se on vapaan sanan hinta!
Nyt herätys! Jossain vaiheessa on aika avata silmät muutokselle. Herra Tontin blogia (taustalla valmis blogi-ohjelma) ei olisi olemassa ilman tätä teknologista muutosta, jossa elämme edelleen. Tontti voisi mennä vaikka kouluun ja huomata muutos.
Olen kyllä itsekin herännyt piratismin aiheuttamiin ongelmiin. En ole kuitenkaan valmis sulkemaan itseäni laatikkoon vain sen takia, että jotkut eivät osanneet mukautua luonnolliseen valintaan.
Jarkko Tontti, olet joko myös äärimmäisen röyhkeä (tai tyhmä). Pitäisikö mielestäsi koko maailman edun kärsiä pienen joukkion kustannuksella?
Ei se ole Google, joka järjestää kansainvälisiä ACTA-mielenosoituksia. Perusta sinä, Tontti, TTVK:si kanssa puolue, ja katso, kuka teitä äänestää. Ei kukaan.
Juha Rantala:
Tajuatko, että tekijänoikeusjärjestöjen intresseissä on heittää roskiin sellaista teknologiaa, että kirjastolaitos näyttää sadassa vuodessa vanhentuneelta resurssisyöpöltä?
Jussi Keinonen:
Ruokaa, asuntoja ja työkaluja ei voi monistaa torrentin avulla. Digipuolella tilanne on eri. Vaikka haluat antaa omat rahasi vastikkeetta pois, on noloa ja häpeällistä vaatia muita tekemään samoin.
Tässä olisi mielipidettä JA tutkittuja faktoja menestyneeltä kirjailijalta Neil Gaimanilta. Suosittelen katsomaan vie vain 4 minuuttia
Sitten viel oma panos näihin pöllijä-juttuihin:
Parasiittibisnekseksi kutsumasi voidaan kutsua myös innovaatioiksi ja menestyneiksi yritysideoiksi. Sellaisiksi joiden menestys järkyttää vanhoja ja jo pystyyn kuolleita ansaintamalleja, kuten omasi.
Teknologia ja sivistys antavat meille mahdollisuuden kehittää kaikkia miellyttäviä toimintamalleja. Asiakkaat ja käyttäjät haluavat läpinäkymättömiä järjestelmiä ja oikeuden käsitystä. Artistit haluavat palkkion tekemästään työstä. Yritykset haluavat rahaa. Eikö tästä saataisi ihan keskustelemalla jotain järkevää aikaiseksi.
Visu raja on vedettävä kun tekijänoikeudet haittaavat ihmisoikeuksia. Googlet ja piilaakso aktivoituivat lobbaamaan vasta kun heidän yritysmalliaan uhattiin konkreettisesti SOPA/PIPA oksennuksella. Sympatiani menee täysin näille rikkaille jotka eivät yritä rajoittaa sananvapautta, ainoan todellisen liikekasvun kentää sekä ovat konkreettisesti todellisuudessa kiinni.
Voisit vähän vilkaista kuitenkin esittämiäsi faktoja. Mitkä ovat ne suosituimmat videot siellä youtubessa? Helppoa klikkaat itsesi ja sieltä löytyy kategoriat suosittu ja nousussa.
Mua aina harmittaa, kun ihmiset ovat väärässä Internetin palstoilla… Miks te ette ota selvää lähteistänne. Noloa, häpeällistä ja aina haitallista.
Kaikkea biteiksi saatettavaa, siis myös musiikkia, voidaan myydä helposti, ilman välikäsiä, markkinaehtoisesti ja ilman tekijänoikeuksia seuraavalla tavalla:
Tekijä esittelee teoksensa haluamallaan tavalla, vaikkapa näyttein, tähän tarkoitukseen luodulla sivustolla. Hän laittaa näyttöön sen kokonaishinnan, jonka hän teoksesta vaatii, ja sen aikamäärän, jonka kuluessa hän edellyttää kaupan tapahtuvan. Näihin tietoihin jokainen internetin käyttäjä pääsee käsiksi tarkoitukseen sopivan hakusysteemin kautta. Sitten jokainen, yksilö taikka ryhmä, joka haluaa teoksen omaan ja muiden käyttöön, sitoutuu maksamaan siitä sen summan, jonka arvoisena hän haluaan pitää. Maksu voi olla suuri tai pieni. Maksujen keräytyminen näkyy ruudulla ja kun vaadittu summa täyttyy, maksut siirretään ostajien tileiltä tekijän tilille ja teos avautuu kaikkien käyttöön. Ellei summa täyty määräaikaan mennessä, tekijä voi hyväksyä jo syntyneen summan tai hän voi luopua kaupasta.
Kun artisti myy tuotteensa edellä esitetyllä tavalla, kaikki tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat, piratismi, yksityisyyden suoja, hyvitysmaksut, oikeusriidat jne. on vältetty.
Kun artisteilla on näin mahdollisuus itse poistaa piratismi, miksi he eivät sitä tee? Miksi he eivät perusta tähän vaadittavia sivustoja ja kehitä niitä yhä paremmin vastaamaan kuluttajien tarpeita? Ehkäpä kyse ei niinkään ole artistien ja kuluttajien eduista kuin tekijänoikeusjärjestöjen ja kustannusyritysten eduista. Edellisethän häipyisivät kokonaan markkinoilta ja jälkimmäisten asema muuttuisi isännästä rengiksi.
Kyse on myös moraalista. Jos artistit voivat itse estää piratismin, miksi yhteiskunnan tulisi uhrata siihen varojaan?
Alamittainen henkilöön käyvä hyökkäys Tontilta. Mies on kelpo runoilija, mutta tässä aggressiossan lähinnä huvittava. Taiteilijoiden olisi ehkä usein hyvä pysyä lestissään. Maailma muuttuu, Tonttiseni.
Naapurimaan piraattipuolueen perustaja Rick Falkvinge on blogannut hyvin liittyen aiheeseen
Tiivistettynä: miksi minua pitäisi kiinnostaa, jos joku yrittää ansaita elantonsa vanhentuneella ja toimimattomalla tavalla? Viihdeteollisuuden tehtävänä on siirtyä eteenpäin ja keksiä toimiva tapa tehdä tulosta. Mutta se ei voi perustua kansalaisoikeuksien rajoittamiseen eikä yksityisille järjestöille kerättäviin veronkaltaisiin maksuihin.
Yllä Jarkko Tontti sanoi että ”[n]ettiin on muutamassa vuodessa syntynyt valtava parasiittibisnes. Yrityksiä, jotka hyötyvät kulttuurin tekijöiden työstä, mutta eivät millään lailla osallistu sisältöjen tekemiseen, on sitten kyse musiikista, journalismista tai vaikka elokuvista.”
Itse näen monikansallisten levy- ja viihdeyhtiöiden ja -järjestöjen edustavan näitä parasiitteja, eikä kyseessä ole tietenkään muutaman viime vuoden ilmiö vaan vuosikymmeniä vanha bisnes. Toki he osallistuvat jossain määrin varsinaiseen sisällöntuotantoonkin, mutta suurimmaksi osaksi teknisiltä osin, esim. tarjoten muusikolle äänityskaluston ja vastaten markkinoinnista (kattaakseen omat kulunsa!), mutta eivät nähdäkseni tuo juurikaan taiteellista lisäarvoa.
Viihdeteollisuus on äänilevyn keksimisestä saakka pelännyt kulttuurin kuolemaa milloin milläkin varjolla. Ensin muka äänilevyt tekevät livemuusikot työttömiksi, sitten televisio tuhoaa elokuvateatterit, sitten kotivideot tuhoavat tv:n (mainoksethan voi kelata kokonaan ohi!). Nyt nettilataaminen on tuhoamassa taas jotain, en ole oikein varma mitä. Jonkunlaisen dinosauruksen kai. Kaava näyttäisi kuitenkin selvältä: tekijänoikeusmonopoli pelkää loppunsa lähenevän ja vaatii lisää maksuja kerättävän kolehtiinsa. Loppua ei kuitenkaan ole tullut, mutta hinta kuluttajalle alkaa olla jo aika kova.
Jaakko Valli kirjoitti ”Google – General Motors -vertauksen hengessä olisi varmaankin syytä alkaa vaatia myös autoille hyvitysmaksua. Varastetaanhan Suomessa vuosittain valtavia määriä bensiiniä.”
Huomauttaisin, että hyvitysmaksulla ei kompensoida vähäisimmissäkään määrin laittomuuksia. Se on korvaus LAILLISESTA yksityisestä kopioinnista. Esim. siitä että tallennat televisio-ohjelmia, kopioit kirjastosta lainatun levyn etc. Vaihtoehto olisi sitten hyvitysmaksusta luopuminen ja yksityisen kopioinnin kieltäminen esim. Kyproksen mallin mukaisesti. Mutta luulenpa että aika moni on valmis maksamaan sen muutaman euron vaikka siitä, että digiboksille saa tallentaa ohjelmia. Ja jos ei ole, niin sitten tuskin edes hankkii tallentavaa digiboksia.
Vastasin ylempänä ”Keijo Kalervoiselle” pitkälti siitä, mistä piratismin puolustajat puhuvat, ja lyhyesti siitä mihin he eivät kuitenkaan koskaan halua tai osaa vastata.
@Matti Hyryläinen: Mallisi on kiinnostava, ja tuollaisiahan maailmalla on. Myös ”vapauta tiedosto Creative Commonsiin hinnalla XX” -likehdintää on, hyvä niin. Tosin siitä tulisi tulppa markkinoille pääsyyn, kun valmis teos liikahtaisi vasta kerättyään ”koko arvonsa” edestä korvauksia… Et kai silti tosissasi ehdota, että on lääkkeen kehittäjän tai kuvataiteilijan velvollisuus ratkaista piratismi? Auton luvaton käyttöönottokin on viranomaisasia, ja pysyköön niin.
”Martti $” siteeraa Rick Falkvingeä/Dick Augustssonia, joka on mitättömyys (eikä sattumoisin Ruotsista), kansainvälinen naurun aihe ja pärjännyt huonommin kuin Pirate Bayn miljonäärit, jotka muuten ovat tienanneet miljoonia toisten ihmisten tekemällä työllä. Siis sellaista porukkaa! Ja Rick-Dick kiertää saman peruskysymyksen: onko se oikein? Lirinää ja svedumammalotinaa kansalaisoikeuksista ja ”huonosti toimivasta vanhasta bisnesmallista”.
Internet-jakelu on mahtava ja demokraattinen mahdollisuus saada kaikki bitteihin taittuva markkinoille vapaaseen kilpailuun. Se myös väistämättä heikentää ”monikansallisten jättien” (hei, niiden omistajia ovat suomalaiset eläkejärjestötkin) asemaa ja mahdollistaa entistä lähemmät yhteydet bitin tekijän ja bitin käyttäjän välillä. Mutta piraatit uhkaavat pilata koko kauniin tulevaisuuden tekemällä kaiken nollan arvoiseksi.
Piraatti ei arvosta toisen tekemää työtä, ja siksi piraatin arvo ja hyöty yhteiskunnalle on alempi kuin muiden. Tiedetään toki, että piraatit itsekin kokevat olevansa jollain tavalla likaisia; nolous onneksi lisääntyy iän myötä ja oikeita töitä pidempään tehneet ja veroja maksavat alkavat nähdä asiat kestävämmässä valossa.
”Mallisi on kiinnostava, ja tuollaisiahan maailmalla on.”
Ei ehkä yleiseen käyttöön suunniteltuja ja juuri tähän tarkoitukseen tehtyjä? Jos on, niin laitatko linkin.
” Tosin siitä tulisi tulppa markkinoille pääsyyn, kun valmis teos liikahtaisi vasta kerättyään “koko arvonsa” edestä korvauksia…”
Nykyisin tulpan muodostaa kustannussopimuksen saaminen, mikä tulppa voi olla kovinkin pitkäaikainen ja vain kustantajien hyväntahtoisuudesta riippuva. Esittämässäni mallissa teokset olisivat jo alkuun samalla viivalla kuluttajiin nähden ja aikaraja olisi tekijän asetettavissa. Tunnetuille artisteille tästä ei mitään sen kummallisempaa aiheutuisi, sillä fanithan ovat valmiit maksamaan tuotteesta vaikka etukäteen. Huippupalkkioita tämä kuitenkin pienentäisi.
”Et kai silti tosissasi ehdota, että on lääkkeen kehittäjän tai kuvataiteilijan velvollisuus ratkaista piratismi?”
En. Tämä velvollisuus kuuluu valtiovallalle ja sitä kautta äänestäjille. Kirjoitukseni tarkoituksena oli osoittaa, että artistien töitä voidaan myydä – vastoin tekijänoikeusväen propagandaa – markkinaehtoisesti ilman tekijänoikeuksia (yksinoikeuksia, kuten tekijänoikeus, käyttämällä markkinaehtoisuudesta ei voidakaan puhua). Kun tekijänoikeuslainsäädännöstä luovutaan, piratismi on jo käsitteenä mahdoton. Sama pätee tietysti patentteihin ja patenttirikkomuksiin.
Asialla on laajempikin yhteiskunnallinen merkitys. Sekä tekijänoikeudet että patentit ovat pääomia voimakkaasti keskittäviä järjestelmiä. Ne syventävät rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ja ovat osaltaan vastuussa siitä aiheutuvista haitoista, mm. siitä, että köyhempien mukana pitämiseksi on turvauduttava yhä voimakkaammin yhteiskuntien lainoittamiseen.
@Matti Hyryläinen
”Ei ehkä yleiseen käyttöön suunniteltuja ja juuri tähän tarkoitukseen tehtyjä? Jos on, niin laitatko linkin.”
Saatoin lukea hieman ylimalkaisesti alkuperäisen viestisi, koska tässä on monelta vastaajalta pelkkää roskaa.
Olen ollut mukana alkurahoittamassa toistakymmentä musiikkiartistia http://www.sellaband.comissa. Bandcamp on siitä uudempi versio, ja kirjapuolella on http://unbound.co.uk/ ja taiteelle yleensäkin kai suurin kickstarter.com. Mutta noissa osallistujat rahoittavat tuotteen kehittämisen ja valmistamisen, ja saavat siitä oman kopionsa ja mahdollisesti muita etuja. Jotkut artistit sitten voivat laittaa viimeistellyn tuotteen vapaaseen jakoonkin, mutta se on tietenkin heistä itsestään kiinni. Monet rahoittajatkaan eivät välttämättä halua, että muut pääsevät ilmaiseksi siivelle heidän tekemästään sijoituksesta, vaikka eivät voittoa haluaisikaan.
En nyt löytänyt helpolla sitä ”vapauta kulttuurituote Creative Commonsiin” -projektia: sanat free ja unlock tuovat ensimmäiselle sivulle ihan muuta sisältöä, kuten arvata saattaa. Mutta siinä on nimenomaan tarkoituksena kerätä tekijänoikeuden omistajalle tämän tahtoma summa, jonka jälkeen tuote olisi vapaa kaikille.
Toisesta asiasta: tekijänoikeudet ja patentit saattavat monen mielestä syventää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua, mutta ilman niitä meillä ei myöskään olisi lääkkeitä ja nykykulttuuria.
Tästä en välitä keskustella enempää, mutta odotanpahan edelleen edes yhtä piraattimyönteistä henkilöä sanomaan ja perustelemaan, miksi olisi oikein ottaa toiselta ilman lupaa.
Hyvä kuulla, että kuvaamani kaltaisia sivustoja on jo kehitetty. Niissä tulevaisuus on johtuen juuri tekijänoikeuksien aiheuttamista moninaisista yhteisistä kustannuksista.
Jouduin jostain tälle sivulle ja toinen kirjoituksesi herätti huomioni. Vauhdikkaasti kirjoitettu ja asiaakin, mutta yhdessä kohdassa aivan väärin. Ehkäpä asian selvittäminen auttaa sinua edes jossain määrin ymmärtämään nykyisiä toisinajattelijoita ja lainrikkojia.
”Piraatit edustavat massojen hirmuvaltaa, jossa oman käden oikeudella otetaan se, mitä irti saadaan. On vain yksi ryhmä, joiden näkökulmasta piratismi on loogista: pesunkestävät kommunistit. .. He kyllä vievät kotinnekin sitten, jos pääsevät taas valtaan, mutta sitähän vapaus ottaa joskus tekee.”
Vain kommunistisessa propagandassa omistus on yhteistä. Kommunistisessa käytännössä kaikki omistus, myös hengentuotteiden, on ylhäältä johdetun byrokratian hallinnassa. Se jakaa ”yhteistä omaisuutta” muille oman tarpeensa mukaan. Tällaisessa yhteisössä kirjailija tai laulaja ei omista työtään edes sen vertaa, että saa sitä vapaasti muille esittää, ellei se tyydytä byrokratian toiveita. Sensuroimattomissakin tapauksissa artistin esiintymiset ja tulot määritellään byrokratiassa. Useiden mielestä tällainen järjestelmä on kelvoton ja he pyrkivät lakien rikkomisen uhallakin saamaan asiaan muutoksen. Tässä on myös jo onnistuttu ja mm. neuvostokommunismi on lopettanut toimintansa.
Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä on parissa asiassa aivan erilainen kuin kommunistinen. Taitelija kuin taiteilija omistaa omat sanansa ja laulunsa ja on vapaa niitä muille esittämään. Kukaan ei heiltä tätä omaisuutta varasta. He voivat myös vapaasti kaupata tuotteitaan keille vaan.
Nykyjärjestelmässä on kuitenkin yksi sama piirre kuin kommunismissakin, yksinoikeus teoksen taloudelliseen hyödyntämiseen. Vaikka tämä yksinoikeus on tekijän eikä valtion, tällaisilla kaupattavilla oikeuksilla on taipumus kasaantua suurten yritysten hallintaan. Lisäksi tämä järjestelmä vaatii oman byrokratiansa, tekijänoikeusjärjestöt, jolla myös on taipumus keskittyä ja laajentaa valtaansa. Kehityksen edetessä yritysten ja byrokraattien edut vähitellen voittavat taiteilijoiden ja kuluttajien edut. Vain terävin kärki voi sanella ehtonsa. Homma alkaa muistuttaa yhä enemmän kommunismin käytäntöä.
Useiden mielestä tällainen järjestelmä on kelvoton ja he pyrkivät lakien rikkomisen uhallakin saamaan asiaan muutoksen. Mukana on kaikenlaista porukkaa – kuten aina tällaisissa toimissa – mutta osa on mukana samasta syystä kuin markkinataloutta kannattavat kommunismin kriitikot. Jos kerran taiteilijoiden töitä voidaan myydä markkinaehtoisesti ilman tekijänoikeuksia, niin miksi kunnioittaa tekijänoikeuslakeja, kun ne johtavat yhteiskuntaa yhä keskitetymmän taloudellisen vallan hallintaan.
Kiitos asiallisesta viestistä. Ymmärrän kyllä lainrikkojien ajatuskulun (koska olen kuullut ja lukenut siitä satoja tai tuhansia kertoja), en silti hyväksy sitä. Tilanne toivottavasti kehittyy parempaan suuntaan ja näkisin viestistäsi pari asiaa valoisamminkin:
1)Digitaalinen maailma tosiaan lyhentää taiteilijan ja käyttäjän väliä; he ovatkin ainoita varmoja voittajia digikehityksessä jos lakia ja oikeuksia kunnioitetaan. Jo nyt esim. valokuvaajan ja kuvataiteilijan on äärimmäisen helppo päästä suoramyyntiin. Kirjailijoilla tilanne on melkein sama (olenpa siihen uskoen ja suomalaisia kirjailijoita auttaakseni perustanut yrityksenkin nimeltä E-painos, http://www.e-painos.fi). Toisessa, pääomainvestointeja vaativassa päässä kuten elokuvissa, tilanne on entisellään: laadun takeeksi tarvitaan myös ”bisnestahoja”. Musiikki äänitemuodossa lienee noiden puolivälissä. Pääomaa ei valitettavasti sijoiteta, jos sitä ei saada takaisin kiinnostavalla korolla.
2) Tekijänoikeusjärjestöt aidosti puolustavat pienten tekijöiden asioita, mutta kollektiivisena voimana. Ajatelkaa sitä varusmiesarmeijan ”työn” tekevänä eliittijoukkona. Mutta tuo byrokratisoituminen ja asioiden tekeminen vanhalla tavalla on siellä totisesti ikuinen uhka. Muistan kokeneeni tämän raadollisesti itse 1990-luvulla musiikkialalla toimiessani. Tämä on silti melko tavanomaista kaikissa organisaatioissa, joten nopeimpien omaksujien olisi hyvä ymmärtää, että aikalaahetta nyt vaan syntyy, kun ollaan lakipykälien ym. kanssa tekemissä. Ja virastossa töissä.
3) Lopuksi: en näe tähänastisia kulttuurin suuryrityksiä uhkana tai pahana, vaan osana markkinataloutta. Niitä on helppo inhota (varsinkin jos ne eivät suostu kustantamaan omaa taideteostasi), mutta kyllä niistä enimmäkseen on hyötyä. Ne mahdollistavat, kömpelöllä vanhalla tavallaankin, laadukkaita elokuvia, pelejä ja musiikkituotantoja. Eikä niiden takana ole möhömahaista oligarkkisikaa, vaan useimmiten tavallisia sijoittajia, suurimpana eläkerahastot. Ei ole väärin, jos he saavat rahansa takaisin ja sille kohtuullisen koron. Näin maailma edelleen pyörii. Heilläkin pitää olla oikeus suojella työtään. Ja ”heihin” kuuluu vaikkapa lavastaja, äänitarkkailija ja kirjanpitäjä.
Sekin on tiedossa, että nuo jättiyritykset ovat suurimmassa pulassa nyt, kun melkein kaikki muuttuu. Mutta siellä olevilla ihmisillä on yhä merkittävää ammattiosaamista; missä ja miten he sitä jatkossa tekevät on epäselvää.
Taiteilijoiden tulevaisuuden kannalta kaksi tärkeintä asiaa ovat: A) tekijänoikeuksiensa pitkän aikavälin oma hallinta = ei myy tai anna niitä korporaatioille kuin korkeintaan markkinointivaiheen ja investoinnin takaisinmaksun (riskikorkoineen) ajaksi lainaksi B) luvaton käyttö eli pölliminen saadaan tavalla tai toisella loppumaan.
Kohdan B käytännön osalta en valitettavasti jaksa keskustella enempää tällä areenalla.
Muuten hyvä, mutta:
– Miksi hyvitysmaksua peritään esim. kaikista kiintolevyistä, joista hyvin marginaalinen osuus päätyy käyttöön jossa tapahtuu laillista kopiointia? Tämä on selkeä ero esim. kasetteihin joista kuitenkin selvästi suurempi osuus meni juuri tähän tarkoitukseen.
(Voi olla että merkittäväkin osa käytöstä on sitten sitä laitonta kopiointia, mutta tässähän juuri rajattiin se toiminta ulos hyvitysmaksun perusteluista…)
– Jos halutaan periä maksua laillisesta kopioinnista, pitäisi se myös tehdä mahdolliseksi. Monet sisällöntuottajat kuitenkin estävät tämän toiminnan. DVD-elokuvia voi kopioida vain lain harmaalla alueella, Blu ray -elokuvia ei lainkaan, ja monet musiikkiformaatit ovat suojattuja tai rajoitettuja. CD:t ovat jo käytännössä eilispäivän teknologiaa joten niiden suojauksesta eivät tuottajat niin välitä, semminkään kun aiemmat yritykset tuoda niihin suojauksia ovat johtaneet huonoon PR:ään. Nämä rajoitukset nakertavat maksun perusteluja sitä mukaa kun yhä harvempi pystyy harjoittamaan sen ”mahdollistamaa” tarkoitusta eli kopioimaan haluamaansa alkuperäistä sisältöä.
En kyllä itsekään vertaisi kuitenkaan aineettoman hyödykkeen hyvitysmaksua aineellisiin. Sen sijaan Google-GM-analogia on kyllä melko hutera, sikälikin kun Googlella on hyvin laaja-alainen liiketoiminta, missä tuskin laittomat Youtube-videot muodostavat kovinkaan merkittävää kassavirtaa. Tuntuu siltä kuin Googlea verrattaisiin tässä johonkin entisaikojen Napsteriin, mikä on aika typerryttävä tilanne.
Blogistilta kysyisin mitä järkeä on siinä, että patenttioikeus voi olla voimassa korkaintaan 20 vuotta, mutta tekijänoikeus on voimassa vielä 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen? Täysin kohtuutonta, suorastaan järjetöntä.
En ole blogisti (enkä tunne Jarkko Tonttia), mutta yleensä tuo kohtuuttomuuden ja järjettömyyden kokemisen raja menee tässä: toisella puolella ne, jotka osaavat tehdä jotain ainutlaatuista; ja toisella puolella me, jotka emme osaa – tai edes yritä.
Kannattaisiko meidän miettiä, olisiko näillä pelisäännöillä jopa järkevää yrittää tehdä jotain ainutlaatuista ainaisen valittamisen sijaan? Siitä voisi olla hyötyä lapsenlapsillekin.
Onko se nyt niin vaikeaa luoda unohtumaton ralli, tv-sarja tai uusi kansaneepos, jos oikein yrittää?
Ei sinänsä, mieluummin minä ihmisille suosittelen lääketutkijan uraa. Sen verran surkeaa on taiteilijoiden keskimääräinen toimeentulo ilman piraattejakin. (Tämä taas liittyy kysyntään ja tarjontaan, josta ei sen enempää.)
Jari, MTV3-kulttuuri, mikäli ymmärrän käsitteesi oikein, on nimenomaan sisältöteollisuuden omaa tuotantoa ja perustuu halvoista tuotantokustannuksista ja jakelukanavan hallinnasta (keinotekoinen niukkuus) saataville suurille voitoille. Se kuuluu nimenomaan tuonne DRM-puolelle.
Juha Rantala: ”Vaihtoehto olisi sitten hyvitysmaksusta luopuminen ja yksityisen kopioinnin kieltäminen”
Eikä olisi. Yksityisen kopioinnin oikeus tulee omaisuuden suojasta, oikeudesta kulttuuriin, sananvapaudesta, yksityisyydensuojasta jne. eli ihan perusoikeuksista on kyse. Hyvitysmaksun poistaminen ei tuohon vaikuttaisi. Sen sijaan tekijöillä on aina oikeus olla julkaisematta, mikäli tämä ei kelpaa.
Ja se 27. artiklan toinen puolisko nimenomaan tarkoittaa sitä, että tekijälle kuuluu osuus, jos rahaa pyydetään. Ei muuta.
Todennäköisesti täysin aiheen vierestä menevä huomio asiaan.
Aikoinaan ystäväni lähetti torrent-linkin Anthony and the Johnsonin levyyn. Latasin sen. Rakastuin ja tilasin yhtyeen verkkokaupasta paitoja, kävin parilla Helsingin keikalla, ostin iTunenista sellaista matskua jonka tiesin päätyvän samana päivänä torrent-sivustoille. Ilman linkkiä en olisi tukenut bändiä paitaostoksillani, en keikkalipuillani, en Itunes-ostoksillani.
Jotenkin tuntuu siltä että laittomasta jakamisesta ovat kaikkein kiinnostuneimpia ne joiden töitä ei myydä. Kierrehän on olemassa: jos et myy todellisessa maailmassa, et tule ”varastetuksi” verkossa. Esimerkiksi ainoa suomalainen kirjailija, jonka yksi teos, Puhdistus eli Purge, on oikeasti ladattavissa useimmilla parasiittisivustoilla, ei ole koskaan huudellut menetettyjen eurojen perään.
Jos Jarkko hyvä joskus pääset siihen asemaan että nettilataamisten johdosta tunnet kokeneesi taloudellista menetystä ala iloita: olet silloin kokenut todellista menestystä.
@smiika:
Toivottavasti ystäväsi jatkossa lähettää sinulle linkin Spotifyhin (joka tosin maksaa liian vähän artisteille) tai mihin tahansa lailliseen verkkokauppaan, jossa voit kuunnella uutta musiikkia. Sitäkin kautta voi rakastua.
Ja hienoa, että olet löytänyt uutta ja maksanut artistin tekemästä työstä. Lupaan koekuunnella.
Piratismi on silti täysin väärin, koska tekijä jää enimmäkseen ilman ja käyttäjä mitätöi toisten tekemää työtä. Kirjoitin ylempänä niitä tekosyitä, joilla piraatit selittävät toimintaansa, tässä kolme:
”Piraattituote on oikeasti mainosta tekijälle.
Koska vain kokeilen, vain muutaman kerran, kannattaako tästä maksaa.
Koska vaikka maailmassa on xiljoona vapaaehtoisesti ilmaisjakeluun laitettua ohjelmaa, musiikkipätkää, videota ja kirjaa, minun jostain syystä täytyy saada niitä muita, joita EI ole laitettu vapaaksi.”
On myös valitettava tosiasia, että suurin henkinen este digitaalisen myynnin edistämiselle on ollut pelko piratismista. (Kuten muissakin tämän blogin viesteissäni, en ala väittelemään siitä enää täällä.)
Jussi Keinonen, miksi otat asian niin henkilökohtaisesti, että hyökkäät ihmisiä vastaan? Falkvinge on tunnustettu ja palkittu alallaan, ajattelijana ja it-asiantuntijana.
Kuten sanottua, _ei ole piraattien tehtävä_ keksiä tekijänoikeusporukalle toimivaa bisnesmallia. Monet piraatit yrittävät vain kertoa, missä tällä hetkellä mennään teknologisesti. Tiedostojen jakaminen on tosiasia, ja nyt on joko otettava takapakkia teknologisesti (mahdotonta) tai karsittava yksityisyydensuojasta ja annettava yritysten tarkkailla yksityishenkilöiden dataliikennettä. Jälkimmäinen taas on ristiriidassa oman ja monen muunkin oikeuskäsityksen kanssa. Mutta loppujen lopuksi tilanne on se, että ei auta itku markkinoilla, taiteilijoiden työstä ilmaiseksi nauttivien ihmisten taru nykyisellään on loppu, ja viittaan tässä levy-yhtiön jätkiin.
Tästäkin huolimatta vaikuttaisi siltä, että artistien tulot _eivät_ ole kärsineet, päinvastoin nousseet. En nähnyt edellisen postaukseni linkkiä, joten ehdotan googlaamista tällä kertaa:
”Why most artists profit from piracy”
Ilmeisesti aivan huipputienesteissä kiinni olevat artistit kärsivät taloudellisesti jonkin verran, kun taas pienet ovat saaneet lisätuloja. Taustalla juuri tuo ilmiö, jota nimimerkki smiika ylempänä kuvaili. Allekirjoitan saman ilmiön itseni ja monen muun bändin kohdalla. Itse asiassa aloin toden teolla ostella levyjä vasta vuosituhannen vaihteessa, jolloin olin jo tutustunut mp3:sia lataamalla suurimpaan osaan bändeistä, joiden levyt nyt hyllyäni täyttävät.
Keskustelun kannalta on rasittavaa, miten esität omia mielipiteitäsi yleisinä totuuksina, esim. ”tiedetäänhän että piraatit ovat likaisia ja häpeävät itseään”. Ei pidä paikkaansa, olen ylpeä itsestäni ja koen näkeväni tosiasiat vallan kirkkaasti ja toimin puhtaan omatuntoni mukaan. Lataan, jaan, käyn keikoilla, ostan levyjä, kasetteja ja paitoja, järjestän keikkoja, soitan itse… Kulttuuria, ystävä hyvä, pääasiassa ei tuloja.
Rohkenit vielä väittää, että ilman patentteja meillä ei olisi lääkkeitä ja nykykulttuuria. En oikein edes tiedä mistä aloittaa tämän aivopierun purkamista, eikä sillä kai ole väliäkään kun sanouduit heti seuraavassa lauseessa irti koko keskustelusta. Yritän kuitenkin. Lääkkeitä saa luonnosta. Ennen kuin kukaan ehti sanoa ”ituhippi”, todettakoon, että monet nykylääkkeet ovat synteettisiä, mutta toimivat pitkälti samoin vaikutuksin kuin luonnosta saatavat aineet. Patentit eivät suojele lääketiedettä, ne suojelevat suuria lääkefirmoja ja niiden tuloja. Pelkkä patentin hakeminen EU:ssa maksaa käsittääkseni n. 50 000 euroa, joten kellä hyvänsä keksijällä tai tutkijalla ei ole tuosta vain resursseja hakea patenttia. Vaikka patentin saisikin, suuret yritykset rikkovat oikeuksiasi joka tapauksessa, ja lakimiehineen voivat jyrätä ylitsesi vastaoikeustoimilla joiden kuluja ei normaali ihminen pysty maksamaan, oli ”oikeassa” tai ei.
Mainitsemasi ”nykykulttuuri” viittaa varmaankin äänifilmiin, levyteollisuuteen, maailmantalouteen, yleiseen ajan henkeen joka maailmassa nyt vallitsee. On totta, että teollisen vallankumouksen alkaessa patentit mahdollistivat suurten yritysten kehittymisen ja epätasaisen rikastumisen uudesta tekniikasta hyötymällä. Tämä on varmasti edesauttanut nykyisen maailmantilan kehitystä. (Patentit monessa tapauksessa myös hidastivat kehitystä, hatusta heitettynä Wright vs. ”enmuistanimeä” oikeuskeiskiista jarrutti lentomatkustusta, ja hehkulamppuun, radioon ja televisioonkin taisi löytyä vastaavia esimerkkejä.) Kuitenkin nykyinen kulttuuri on ilmiönä aika lyhytaikainen. Sitä ennen kulttuurilla tarkoitettiin ehkä oopperaesityksiä, tai kadulla tapahtuvia teatteri- ja tanssinäytöksiä, jotka olivat suosittuja aikana ennen kuin näytöksiä voitiin tallentaa. Kuka niitä kaipailee? Kuka huolehtii, että katutaiteilijoiden tulot on turvattu? Ei kukaan, koska aika ajoi heistä ohi. Kulttuuriset ilmiöt ovat aikaansa ja ajan tekniikkaan sidoksissa, ja kun maailma muuttuu, kulttuuri muuttuu. Ei lakiteitse ja tavallisia pulliaisia kiusaamalla voi väkisin pitää kiinni kuolevan teollisuuden itselleen vaatimista oikeuksista.
Penäät piraateilta ratkaisuja. Ratkaisut on jo annettu, artistit saavat tuloja, mahdollisesti jopa aiempaa enemmän. Levy-yhtiöiden ja elokuvamogulien ongelmat eivät minua kiinnosta, enkä ymmärrä miksi ne kiinnostavat ketään. Jos kumisaapastehdas menee konkurssiin kun maailman valtaa kuivuus, ei sillekään veroja kerätä. Keksiköön toisen elinkeinon.
Tervehdys Martti $, teen nyt poikkeuksen ja jatkan keskustelua, koska olet käyttänyt tähän aikaa ja vaivaa.
Jos hyökkäänkin joitakin ihmisiä kohtaan, teen sen vanhan hyvän ajan netiketin mukaisesti omalla nimelläni. (Tiedän toki, ettei Falkvingeksi nimensä muuttanut tapaus lue suomea. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että hän on narsistinen oman edun julkisuustavoittelija, mutta ei juututa siihen.)
Haluan heti laajentaa keskustelun koskemaan kaikkea kulttuurituotantoa. Kyse ei ole vain levy-yhtiöistä, vaan koskee kaikkia: kuvataiteilijoista ja kirjailijoista elokuvatuotannon klaffimieheen ja konsolipelifirman jakeluyhtiön siivoojaan. ”Levy-yhtiön jätkät ja mogulit” ja ”Madonnat” ovat hyvin vanhaa piraattikeskustelun retoriikkaa ja juuri niitä Eemelin puu-ukkoja, joiden taakse on helppo piiloutua. (Kuten myös yksityisyydensuojakeskustelu. Olen toki samaa mieltä siitä, ettei sulkutekniikka ja rajoitukset ole hyvä tapa ratkaista perusongelmaa.)
Minusta siis te ”perinteiset piraatit” olette juuttuneet vanhakantaiseen keskusteluun ja näkökui
lmiin. Tunsin tuon torrentfreak-tutkimuksenkin ennestään, en mene siihen aikataulusyistä, vasta-argumentoitavissa on, ei etenisi.
Minusta piratismia ja tekijänoikeuksia on tekniikan ja (huom!) saatavuuden kehityttyä tarkasteltava yhä enemmän kahden yksilön, tekijän ja nauttijan välisen etiikan kautta. (Eli onko se oikein vai väärin.)
Lisäksi on elintärkeää yrittää hahmottaa, että sen Hollywood-tuotannon takanakin on pieneltä osin suomalainen vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja, jonka lakisääteinen eläkerahasto sijoittaa noihin tuotantoihin ja yrityksiin. Perinteinen piraattikeskustelija ei halua nähdä asiaa noin – mutta niin se aikuisten oikeasti on.
Tekijän ja käyttäjän välissä tosiaan on ”läskiä”, mutta sitähän tämä digivallankumous syö koko ajan. Musiikin puolella jokaisella bändillä on mahdollisuus, käytetty raha leviää tasaisemmin, ja levy-yhtiöt joutuvat keksimään notkeampia tapoja toimia. Silti uusia levy-yhtiöitä tulee syntymään, jotain järkeä siinäkin tavassa toimia siis on.
Ymmärrän hyvät kuluttajakokemuksesi ja osallistumisesi on hienoa. Mutta keikat ja paitamyynti taas eivät auta sanoittajaa, levy-yhtiön miksaajaa, romaanin kirjoittajaa, tv-sarjan näyttelijää jne.
Katutaiteilija-analogiasi on hyvä, vaan käännän sen heti toisin päin: digiteknologian kautta parhailla katutaiteilijoilla nimenomaan on mahdollisuus tavoittaa kaikki maailman ihmiset. Tämä tiedon monistaminen ja jakelun kehittäminen alkoi Gutenbergista ja jatkui Edisonin kautta Berners-Lee’hin. Loistavaa!
Mutta miten taataan, että parhaat ”katutaiteilijat” motivoituvat yhä parempiin suorituksiin, jos heidän työstään ei palkita? Tämä on minusta ihan oikeasti valtava haaste (jonka vanhanaikaiset piratismikeskustelijat olankohauttavat ”taidetta pitää tehdä taiteen vuoksi”, ”ei ihan niin paljoa rahaa tarvitse” ja ”ei ole meidän ongelma” -korteillaan). Väitän, että tällä polulla YouTuuba lisääntyy, laatu vähenee.
Tämän lisäksi on minusta ihan sairaan väärin, että torrent-paikkojen ym. ylläpitäjät tienaavat kymmeniä miljoonia (Pirate Bayn ”iloiset merirosvot”) tai vaikkapa 110 miljoonaa (Kim Fatcom) TOISTEN tekemällä työllä. Se jotenkin tuntuu ihan hirveän väärältä. Jos tuota harrastettaisiin eettisesti ilman bisnesnäkökulmaa (ei mainoksia, ei maksuja), se menisi minulta paremmin (vaikkakin huonosti) läpi. Mutta kun siellä on ne piraattibisneksen ”levy-yhtiön jätkät” käärimässä hyvää!
Muun lisäksi minua vaivaa piratismikulttuurin osittain kehittämä ”mullekaikkiheti” -maailmankatsomus, joka lisää ”mikääneitunnumiltään” -depressioita. Ei enempää siitä.
Summa summarum: internet tarjoaa fantastisen mahdollisuuden tuoda tekijä ja käyttäjä lähemmäs toisiaan, entistä halvemmalla. Vaan ilmaiseksi ottaminen nostaa hintaa kassan kautta kävijöille ja/tai heikentää laatua.
Näen tulevaisuuden silti optimistisesti. Ehkä jo lähivuosina sinä ja minä saisimme tähän keskusteluun panostamastamme ajasta ja ”työstä” mikromaksuja, sinä omalta jengiltäsi, minä omaltani. Miltä se kuulostaisi? Vai ottaisiko piraatti senkin pois?
Kun keskustelu näyttää jatkuvan asiallisissa merkeissä, jatkan minäkin ja puolustan omaa kantaani. Kysymyksenihän on se, että koska artistien töitä voidaan myydä esittämälläni tavalla markkinaehtoisesti myös ilman tekijänoikeuksia, mihin tekijänoikeuksia tarvitaan?
Tähän en ole vielä saanut vastausta. Eivätkä seuraavat Keinosen esiin tuomat seikat valaise asiaa sen paremmin.
”Hollywood-tuotannon takanakin on pieneltä osin suomalainen vuorotyötä tekevä yksinhuoltaja, jonka lakisääteinen eläkerahasto sijoittaa noihin tuotantoihin ja yrityksiin.”
Tämä eläkerahastokortti on varsin suosittu, kun halutaan perustella minkä tahansa suuryrityksen olemassaoloa ja sen omistajien ja johtajien suuria palkkioita. Missä määrin ja mihin suuntaan pörssiyhtiöiden välinen raaka kilpailu todella vaikuttaa suomalaisen yksinhuoltajan asemaan ei riipu niinkään tekijänoikeuksista kuin eläkesysteemeistä ja talouden yleisestä velkavetoisuudesta.
”Mutta keikat ja paitamyynti taas eivät auta sanoittajaa, levy-yhtiön miksaajaa, romaanin kirjoittajaa, tv-sarjan näyttelijää jne.”
Jos teos myydään esittämälläni tavalla, sen myyjiä ovat sanoittaja, levy-yhtiön miksaaja, romaanin kirjoittaja, tv-sarjan näyttelijä jne. He voivat jakaa osuutensa yhdessä sopimalla tai niin, että päätekijä ostaa muiden tekemän työn. Myös riskisijoittajaa voidaan hyödyntää. Kaikki saavat palkkansa, jos kuluttajat teosta arvostavat.
” Mutta miten taataan, että parhaat “katutaiteilijat” motivoituvat yhä parempiin suorituksiin, jos heidän työstään ei palkita? Tämä on minusta ihan oikeasti valtava haaste.”
Ensinnäkin, esittämälläni tavalla kaikkia parhaita palkitaan. Toinen kysymys on se, missä suhteessa heidän saamansa palkkio on tuottamaansa hyötyyn. Taiteen yhteiskunnallista arvoa on tietysti vaikea arvioida. Jotain kuitenkin voidaan sanoa.
Taidetta voidaan arvottaa eli hinnoitella kahdella tavalla, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti. Tekijänoikeuksiin perustuva hinnoittelu, myös mikromaksut, on kvantitatiivista. Teos on sitä arvokkaampi, mitä enemmän sitä myydään eli mitä useampi sen ostaa. Näin taidetta mutta myös taiteilijoita ja kuluttajia kohdellaan määrinä ja numeroina. Se ei kuitenkaan liene taiteen tarkoitus.
Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Taidetta voidaan hinnoitella myös kvalitatiivisesti. Sille annetaan arvo, joka ei riipu sen ostajien määrästä. Tällaista on esimerkiksi perinteinen mesenaattirahoitus. Se ei tarvitse tekijänoikeuksia vaan taidetta ymmärtävän henkilön tai yhteisön. Myös yhteiskunta voi ostaa taidetta ja antaa sitä kaikkien käyttöön. Samoin esittämäni markkinaehtoinen kauppatapa perustuu kvalitatiiviseen hinnoitteluun.
Tekijänoikeuksista luopuminen saattaisi vähentää tuotannon määrää mutta parantaa laatua. Kun hinnoittelusysteemi heikentää rahan valtaa, ehkä myös taide muuttuu vähemmän massatuotannoksi.
” Tämän lisäksi on minusta ihan sairaan väärin, että torrent-paikkojen ym. ylläpitäjät tienaavat kymmeniä miljoonia (Pirate Bayn “iloiset merirosvot”) tai vaikkapa 110 miljoonaa (Kim Fatcom) TOISTEN tekemällä työllä. .. Muun lisäksi minua vaivaa piratismikulttuurin osittain kehittämä “mullekaikkiheti” -maailmankatsomus, joka lisää “mikääneitunnumiltään” –depressioita.”
Näistä olen aivan samaa mieltä. On silti kysyttävä, mistä näin väärät tienistit tulevat. Eiväthän niitä piraatit maksa vaan ymmärtääkseni piraattisivujen rahoitus perustuu mainoksiin. Sitten voidaan kysyä, miksi mainonta on yrityksille niin tärkeää, että ”yhteisen edun” vastaisiakin saitteja kannattaa mainoksilla tukea. Vastauksia on monia, mutta yhden logiikka on seuraava. Mainos on sitä kannattavampaa, mitä kovempaa on yritysten välinen kilpailu. Kilpailu on sitä kovempaa, mitä suurempia ovat palkinnot. Palkinnot ovat sitä suurempia, mitä enemmän ne sisältävät erioikeuksia. Tekijänoikeudet (ja patentit) ovat tällaisia erioikeuksia, joiden hallinnasta käytävä kilpailu koventaa taloutta. Ja kun kilpailu on liian kovaa, häviöllä olijoille mikään ei tunnu enää miltään.
<Muun lisäksi minua vaivaa piratismikulttuurin osittain kehittämä “mullekaikkiheti” -maailmankatsomus, joka lisää “mikääneitunnumiltään” -depressioita.
Minä downloadaan laittomasti joitain TV-Sarjoja koska en niitä laillisesti saa ostettua. Koska tiedän voivani vuoden päästä ostaa ne DVD-boksina lienee tuossa kyse tuosta “mullekaikkiheti” -maailmankatsomuksesta.
Mut Q mä en JAKSA odottaa vuotta.
Jos tarjolla olisi mahdollisuus laillisesti maksaen katsoa ko. sarjoja sitä mukaa kun niitä esitetään sarjojen kotimaassa niin mielelläni maksaisin.
Mutta kun maksamiseen ei anneta mahdollisuutta.
(Esim. Netflix ei toimi Suomessa, sitäkin pitää perkele huijata että pääsen Dronesia katsomaan)
Miksei kuluttajille tarjota mahdollisuutta maksaa kuluttamastaan viihteestä?
Jaa, muutama sana vielä lääkkeistä ja patenteista.
Voin ihan pokkana väittää, ettei esim. AIDS:iin olisi vielä lääkettä, jollei markkinatalous ja patenttioikeus olisi olemassa. En mene väittämään, millä vuosikymmenellä tai vuosisadalla lääketiede (tai mikä tahansa alue) olisi, mutta taaksepäin mentäisiin lujaa.
Jos taas minä tekisin keksinnön, jolla on valtava potentiaali, hankkisin sille rahoittajan eikä se olisi yhtään vaikeaa ainakaan Suomessa. Sellainen olisi juuri niitä ”levy-yhtiön jätkiä”.
Monet piraatit yrittävät vain kertoa, missä tällä hetkellä mennään teknologisesti.
Tuota… anteeksi mitä? Varastamalla yritetään kertoa missä mennään?
Vielä vastaus Jussi Keinoselle, kun peräänkuulutit noita piraattien mukamas väistelemiä kysymyksiä.
”Piratismin puolustajat väistävät aina ja ikuisesti, täydellistä nilviäisen selkärangatonta joustavuutta osoittaen olennaisen peruskysymyksen: onko oikein, että ottaa toisten työn tuloksia luvatta käyttöönsä?”
Kysymyksen muotoilu sisältää vääristyneen kuvan taideteoksen olemuksesta. Taideteoksesta nauttimista ei voi verrata esim. auton luvattomaan käyttöönottoon. Kysymys kuuluu, onko oikein nauttia taideteoksesta kysymättä taiteilijalta lupaa? On. Kun luo ja julkaisee taidetta, menettää taideteoksen hallinnan.
”Tästä, ja vain tästä, on lopulta kyse. Sen sijaan piraatit, jotka siis ovat siipeilijöitä ja halveksuttavia (ellei tyhmiä) kiertelevät ydinkysymystä samoilla puu-ukoilla, joihin ei enää jaksa vastata:
Piraattituote on oikeasti mainosta tekijälle.” Niin onkin. Tämän vahvistaa useat tutkimukset, ks. aiemman viestini googlaus-ehdotus. Lisäksi googleen ”Artists make more money in file-sharing age than before it” ja ”The graph the record industry doesn’t want you to see”.
”Miksi maksaisin monikansalliselle mediamogulille.” En miksikään. He eivät merkittävällä tavalla edesauta arvostettavan taiteen syntymistä. En kuluta monikansallisten mediamoguleiden tuotteita(!) enkä halua maksaa niistä.
”Miksi maksaisin Chisulle.” Olen maksanut jo, kun olen lukenut lehtiä joissa häntä on haastateltu. Hän on saanut haastatteluista palkkion, jonka maksavat loppujen lopuksi lukijat. Hänen musiikistaan en ole maksanut suoraan, enkä maksakaan, koska en pidä siitä niin paljon. Olen nähnyt kuvia Mona Lisasta, mutta en maksa siitäkään, koska en pidä siitä niin paljon. Voisin kuitenkin kuvitella käyväni joskus Louvressa, osin siksi, että olen nähnyt ilmaiseksi kuvia siellä esillä olevista taideteoksista.
”Miksi maksaisin runoilijalle.” Siksi, että hänen työnsä ilahduttavat minua. Jos on oikein hyvä runoilija, ostan ehkä kirjan. Jos ei ihan niin hyvä, saatan lainata kirjastosta ja suositella ystävilleni. Mikäli runoilija julkaisee tuotoksiaan netissä, mahdollisuuksien mukaan annan mikrolahjoituksen suoraan runoilijalle hänen nettisivunsa kautta. Jos taas runoilijan teokset eivät miellytä, en maksa koska minun puolestani hän voi vaihtaa alaa tai pitää päivätyönsä ja jatkaa runoilua huvikseen. Jotkut muut saattavat kuitenkin tykätä hänen runoistaan, mutta se ei ole enää minun asiani.
”Kun piratismia ei voi teknisesti estää.” Ei voi, ei. Ei yksityisyydensuojaa rikkomatta. On mahdotonta määrittää ennalta, mitä dataliikennettä valvotaan ja mitä ei. On siis valvottava joko kaikkea tai ei mitään. Valinta on helppo.
”Koska muutkin tekevät sitä.” Jokainen tehköön mitä haluaa, kunhan ketään ei vahingoiteta. Tähän mennessä ei ketään ole vahingoitettu. Mitä nyt tekijänoikeusteollisuus on tuhonnut tosiasioita vastaan pyristellessään joidenkin ihmisten elämän ja langettanut elinkautisen velkavankeuden.
”Koska en halua maksaa paljoa.” Ja sinä haluat? Mikä on paljon? Haluan maksaa kohtuullisesti, eikö se ole, no, kohtuullista?
”Koska en halua maksaa kuin kohtuullisen summan.” Ks. edellinen. Miksi artistin pitäisi tienata paljon? Maailman sivu taiteilijat ovat olleet pienituloisia, pari sataa vuotta sitten vielä maankiertäjiä.
”Koska haluan maksaa ihan vähän.” Syytät piraatteja jankuttamisesta…
”Koska vain kokeilen, vain muutaman kerran, kannattaako tästä maksaa.” Autokin on hyvä koeajaa ennen ostopäätöstä. Ei mielestäni liikaa vaadittu.
”Koska kannatan avointa tiedonjakoa: jos minä laitan hengentuotokseni jakoon, voin ottaa takaisin.” Olet asian ytimessä. Mutta kuten alussa viitatut tutkimukset osoittavat, tämä ei siltikään ole sama asia kuin antaa ilmaiseksi pois, vaan on muita, perinteisestä levymyynnistä poikkeavia ansaintamalleja. ”(Vähän kuin kulkisi kaupungilla seksinpuutteessa ja päättäisi hiukan vuokrata ilmaiseksi vastaantulijaa pimeällä kujalla.)” Ei lainkaan sama. Raiskaaminen on eri juttu, kuin musiikin kuunteleminen tai elokuvan katseleminen.
”Koska “tieto tahtoo olla vapaa”, vaikka kyse on käyttäjän tahdosta saada jotain vapaasti.” Tietohan ei sinänsä tahdo mitään, mutta monet tietoa jakavat henkilöt tahtovat, ettei heidän lähettämäänsä ja vastaanottamaansa tietoa urkita. Kirjesalaisuus. Itselleni perustavanlaatuinen oikeus, joka ehkäisee isoveli-yhteiskuntaa.
”Koska vaikka maailmassa on xiljoona vapaaehtoisesti ilmaisjakeluun laitettua ohjelmaa, musiikkipätkää, videota ja kirjaa, minun jostain syystä täytyy saada niitä muita, joita EI ole laitettu vapaaksi.” Sillä ei ole väliä, onko jokin laitettu vapaaksi vai ei. Digitaalinen tieto leviää joka tapauksessa, julkaisijan tahdosta huolimatta. Tämä on nykyaikainen tosiasia, se on pakko hyväksyä, jos haluaa pystyä keskustelemaan asiasta rakentavalla tavalla.
”Koska kopiointi ei ole teknisesti varastamista, jäähän käyttäjälle oma versio. (<- Oletteko kuulleet inflaatiosta? Oletteko vielä kokeilleet rahan painamista ja mitä vaikutuksia sillä voisi olla yhteiskuntaan?)” Vertaus ei taaskaan toimi. Hyvä vertaus on esimerkiksi tuli. Jos sytytät kynttilän toisen kynttilän liekistä, sinulla on kaksi liekkiä, eikä alkuperäinen ole heikentynyt. Päinvastoin, nyt on kirkkaampaa ja useampi ihminen näkee ympärilleen. (Liekki-vertauksen taisin lainata Falkvingen blogin jonkin merkinnän kommenteista, kiitos sinne jollekin.)
”Koska kukaan ei ole tehnyt mulle sellaista palvelua, jolla saan kaiken tässä ja heti mikro-osalla laajakaistani ja laitteiden hinnasta.” Tämä on juuri se levy-yhtiöiden oma ongelma, joka heidän pitää ratkaista. iTunesin suosio osoittaa, että maksullinen nettijakelu on toteutettavissa. Toinen laillinen esimerkki on Spotify, joskin diili on artistille huono suoraan rahallisesti mitattuna. Taiteella on onneksi muutakin arvoa kuin rahallinen arvo. Artisti voi netissä kerätä faneja ilmaiseksi jaettavalla taiteella; on artistista kiinni, miten sen jälkeen yrittää ottaa rahat pois faneilta, esim. keikkailemalla, fanituotteita myymällä, ja ihan niitä levyjäkin myymällä, niitäkin vielä moni ostaa.
”Koska sananvapautemme on uhattuna.” Niin on, ja se on vakava asia.
”Koska sananvapaus on uhattuna Kiinassa.” Paha juttu sekin, mutta keskitytään olennaiseen.
”Koska kaksi teratavua perhevalokuviani on uhattuna.” Totta, perhevalokuvien säilömisestä ei ole perusteltua joutua maksamaan esim. levy-yhtiöille.
”Koska on reilua, että tiedonjakoverkkojen pystyttäjätkin ansaitsevat kymmeniä miljoonia toisten tekemällä työllä.” Nyt on taas vaikeuksia saada ideastasi kiinni. Yrität ehkä sanoa, että viestin välittäjä on vastuussa viestin sisällöstä? Ei ole. Ajatuskuvio johtaa loppuunvietynä jälleen viestisalaisuuteen ja sananvapauteen, joista en ole valmis tinkimään missään olosuhteissa. Yksinkertaistettuna kuvio on se, että tiedonjakoverkkojen pystyttäjät (en tiedä, viittasitko internetoperaattoreihin vai esim. torrent-sivujen ylläpitäjiin vai molempiin, mutta se ei ole oikeastaan oleellista) hoitavat tällä hetkellä kulttuurin jakelun. Ennen jakelu oli levy-yhtiöiden hallussa. He eivät osanneet panostaa nykyteknologian mahdollistamaan jakeluun, jolloin osa heidän tulonlähteestään ohjautui muille toimijoille. Tekivät siis huonoa bisnestä eivätkä olleet valmiita reagoimaan muuttuneeseen maailmaan. Nyt taitaa olla myöhäistä. Jälleen kerran, ongelma on vain ja ainoastaan näiden yksityisten tahojen oma. Ei ole kenenkään muun vastuulla, piraatin tai lainsäätäjän, huolehtia heidän menetetyistä tuloistaan.
”Koska kaikki amerikkalainen tuotanto on kuitenkin paskaa ja se Aki Hirvismäki vai-kuka-se-oli tekee aina samaa leffaa.” Osin aivan totta. Tästä huolimatta suurelokuvien tekeminen on aivan mahdollista ilman jättimäisiä tuotantoyhtiöitä, esim. uusi Star Wreck –projekti Iron Sky osoittaa tämän todeksi.
”Koska taidetta (tai mitä tahansa bitteinä jaeltavaa) pitää tehdä sydämestä eikä palkan takia.” Niin pitääkin. Jos on tehty taidetta euron kuvat silmissä, sen on parempi olla niin hyvää, että ihmiset haluavat maksaa siitä. Ja kyllä ihmiset minun kokemukseni mukaan hyvistä asioista maksavatkin. Itsekin lahjoitin parikymppiä Iron Sky –projektiin jo vuosia sitten, kun se oli vasta ideatasolla. Jos euron kuvat silmissä tehty projekti ei tuota odotetusti, sijoitus on ollut huono ja silloin sijoittajan ongelmaksi jää taloudellisen tilanteensa korjaaminen. Sitä se sijoittaminen on, otetaan riski ja katsotaan tuleeko tuottoa. Aina ei tule. Tämä on rahatalouden ongelma, ei tiedostonjakajien. Onneksi monia taitelijoita tämä ei kosketa, koska he ihan oikeasti tekevät taidetta taiteen itsensä vuoksi, omalla kustannuksellaan, ilman rikastumishaaveita. En halua rikkauksia, haluan maailman jossa minua ei kytätä.
Mitä tuohon piratismin pelkoon henkisenä esteenä kulttuurin digijakelulle tulee, tekijänoikeusmonopoli on vastuussa pelottelusta, eivät piraatit. Pelottelu on kuitenkin ollut kaikkien todisteiden valossa aiheetonta. Tästäkään ei voi siis syyttää piraatteja. Tekijänoikeusmonopoli on siis suoraan haitannut artistien toimeentuloa. Tekijänoikeusmonopoli EI ole artistin puolella, vaan yrittää pitää omista eduistaan kiinni. Jokaisen taiteilijankin olisi hyvä sisäistää tämä ja lakata elättämästä ja tukeamasta niitä todellisia loisia.
@Matti Hyryläinen: Kuten sanoin, mallissasi on paljon hyvää, mutta jonkunlainen tulppa siitä tulee. Pidän itse parempana, että jokainen voi laittaa työnsä kaikkien ostettavaksi.
@Martti $: En siis näe merkittävää valoa noissa piraattien vakioselityksissä, joten niiden kommentointi oli turhaa. Same old, same old. Piraatit eivät väistele pitkän listani kysymyksiä, vaan nimenomaan käyttävät niitä perusteluina, joilla väistävät oikeudenmukaisuus-kysymystä.
Ainoa, mikä minusta on siis olennaista on se kysymys, onko oikein ottaa toiselta; minusta ei, sinusta ilmeisesti kyllä? En todellakaan ymmärrä, miten teoksen julkaiseminen tarkoittaisi samaa kuin sen oikeuksien menettäminen.
Pari kommenttia vielä: Artistit eivät saa palkkiota haastatteluista. Jos kynttilällä sytytetään miljoona kynttilää, kynttilää ei enää tarvita (ja sivuten Dick-Rick Haukansiipi-Aukustinpoikaa, mies joka muistaakseni on kertonut harrastavansa ylinopeudella ajamista, ei jo tuolla aivohalvauksella ansaitse enempää kuuntelua, vaikka kuinka olisi muuttanut nimensä jännemmäksi). Torrent-sivujen ylläpitäjät ovat niitä verenimijöitä, jotka tekevät miljoonien mainostulot korvaamatta mitään tulonlähteidensä työntekijöille – sehän on sairasta!
On minulla yleensä toinenkin perimmäinen kysymys, sen lisäksi että onko aikuisten oikeasti oikein ottaa toisen tavaraa ilman lupaa tai maksua: onko keskustelija niin taitava ja luova yksilö, että hän on tehnyt sellaista taidetta tai kulttuuria, että saa siitä elantonsa? Tähän asti kukaan piratismin puolustaja ei ole sellaiseksi ilmoittautunut. Miksiköhän? (Muutama kyllä kertoo jakavansa tuotoksiaan mielellään maailmalle, tosin maailma ei ole vielä vastannut.) Loogisesti ajatellen piraatit ovat siis vain ottajia, rakentamisesta ja työnteosta ei ole tietoakaan.
Jussi, et silti vastanut kysymykseeni. Kysehän on periaatteesta eikä siinä voi olla ”paljon hyvää” sen enempää kuin ”vähän huonoa”. Periaate on joko kokonaan hyvä tai kokonaan huono. Näinhän ajattelet itsekin bittien ”varastamisesta”. Pidät sitä periaatteessa kokonaan huonona asiana, vaikka mitään ei koskaan viedä ja vaikka siitä joissain tapauksissa ei aiheutuisi kenellekään tappiota.
Sano siis suoraan, mikä on mielestäsi tekijänoikeuksien moraalinen perusta, kun artistien töitä voidaan myydä markkinaehtoisesti myös ilman tekijänoikeuksia.
Eikä vastaukseksi käy se, että voihan jokainen myydä teoksiaan nykyisinkin ilman tekijänoikeuksia. Tällä logiikalla myös korruptio olisi moraalista, koska voihan jokainen toimia myös korruptoimatta ketään.
@Jussi Keinonen:
”Ainoa, mikä minusta on siis olennaista on se kysymys, onko oikein ottaa toiselta”. Piratismin tapauksessa ei kukaan vie toiselta mitään. Jos teos on digitaalisesti kopioitavissa, artistille, oli taiteen ala mikä hyvänsä, jää oma kopionsa.
Olemme samaa mieltä siitä, ettei toiselta saa ottaa jotain pois. Mutta tässä on kyseessä _kopiointi_, ei ottaminen.
”En todellakaan ymmärrä, miten teoksen julkaiseminen tarkoittaisi samaa kuin sen oikeuksien menettäminen.”
En näin väittänytkään. Sanoin, että julkaistessaan teoksen, taiteilija menettää teoksensa hallinnan. Se ei tietenkään ole sama kuin oikeuksien menettäminen. Jos haluaa pitää tuotoksensa itsellään, voi olla julkaisematta. Elämme digitalisoituneessa maailmassa, eikä kyse ole siitä, onko tuhmaa viedä taiteilijalta hänen taulunsa, vaan siitä, saavatko kaikki katsella niitä kun se kerran on helposti mahdollista ympäri maailmaa. Se, että se on mahdollista, ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki taulusta kuvan nähneet olisivat potentiaalisia maksavia asiakkaita. Jotkut ovat. Eivät kaikki. Taiteilija on joka tapauksessa tullut tunnetummaksi ja tavoittanut useampia potentiaalisia maksajia. Sama pätee musiikkiin.
”Pari kommenttia vielä: Artistit eivät saa palkkiota haastatteluista.”
Eivät varmasti aina saakaan, saatu julkisuus toki hyödyttää rahallisesti myöhemmin. Ei silti voi yksiselitteisesti sanoa, ettei kukaan saa mistään haastattelusta palkkiota. Erotellaan tässä henkilöhaastattelut tietynlaisissa lehdissä ja esim. levyjulkaisun yhteydessä esiintyvät haastattelut musiikkialan lehdissä. En osaa Chisusta sanoa tarkalleen, millaisia hänen haastattelunsa ovat olleet, oletin sinun käyttäneen Chisua esimerkkinä suositusta artistista, niin itse ainakin tein.
”Jos kynttilällä sytytetään miljoona kynttilää, kynttilää ei enää tarvita”. Tietysti tarvitaan, ja kansa haluaa aina uusia kynttilöitä. Ilman sitä ensimmäistä kynttilää muihin ei tule liekkiä.
”(ja sivuten Dick-Rick Haukansiipi-Aukustinpoikaa, mies joka muistaakseni on kertonut harrastavansa ylinopeudella ajamista, ei jo tuolla aivohalvauksella ansaitse enempää kuuntelua, vaikka kuinka olisi muuttanut nimensä jännemmäksi).” Mielestäni kenenkään asiantuntijan yksityiselämän töppäykset tai urotyöt eivät vaikuta hänen kommenttiensa varteenotattavuuteen. Mitä nimeen tulee, tunnut olevan sitä mieltä, että jos ei esiinny ristimänimellään julkisuudessa, voi henkilön kommentit jättää saman tien huomiotta. Jättäkäämme siis suurimman osan artisteistakin sanomiset tiedostonjakamisesta huomiotta? Omalla nimellään esiintyessä saa sitten tietysti iskeä vyön alle ala-arvoisilla ja perustelemattomilla, lähdetiedottomilla huuteluilla. Keskutelu tulee olemaan hedelmällistä.
”Torrent-sivujen ylläpitäjät ovat niitä verenimijöitä, jotka tekevät miljoonien mainostulot korvaamatta mitään tulonlähteidensä työntekijöille – sehän on sairasta!”
En tiedä suurimmasta osasta torrent-sivuja, niitä kun maailmaan mahtuu. Kuitenkin uskon tietäväni ihan jo asiaan liittyvän harrastuneisuuteni perusteella enemmän kuin sinä. Lukemani perusteella PirateBayn ”miljonäärit” olivat viimeisessä oikeudenkäynnissään sen verran ahtaalla taloudellisesti, että kulut ja korvaukset lankesivat syytettyjen lähipiirin maksettaviksi. Koska linkit eivät kommenteissa edelleenkään näytä minulla toimivan, tästä voi googlata ”The Pirate Bay denied their day in supreme court”. Artikkeli löytyy Falkvingen blogista joka tietysti tekee silmissäsi asiasisällön lukematta arvottomaksi, mutta jos ketään muuta kiinnostaa lukea hyvin epämääräisestä oikeudenkäynnistä niin tuolta löytyy.
Pirate Bayhän on niin sanottu avoin tracker, jota voi käyttää kuka tahansa. Tällaisten lisäksi netissä on useita suljettuja/yksityisiä trackereitä. Nämä pyörivät usein vapaaehtoisvoimin, palvelimet maksetaan käyttäjien lahjoituksilla, eikä kukaan rikastu. Artistit hyötyvät saamastaan ilmaisesta näkyvyydestä.
”onko keskustelija niin taitava ja luova yksilö, että hän on tehnyt sellaista taidetta tai kulttuuria, että saa siitä elantonsa?”
Oletan että viittasit ”keskustelijalla” minuun. En saa elantoani tekemälläni taiteella. Bensarahat ja muutaman oluen olen tienannut ja joitakin euroja myymällä levyjä ja oheistuotteita. Elantoni saan käymällä töissä. Oletus, että taitavuus ja luovuus olisivat suoraan verrannollisia taloudelliseen menestykseen on mielestäni jokseenkin kieroutunut, ja vahvistaa käsitykseni, että sinulle taide on rahassa mitattava asia. Minulle se on maailman hahmottamista, oman sieluni luotaamista, itseni kehittämistä, ilon tuottamista itselleni ja muille, energian ja turhautumien purkamista, flirttailua, ihmisten kanssa olemista…
”Tähän asti kukaan piratismin puolustaja ei ole sellaiseksi ilmoittautunut. Miksiköhän? (Muutama kyllä kertoo jakavansa tuotoksiaan mielellään maailmalle, tosin maailma ei ole vielä vastannut.)”
Jälleen yksi perusteeton heitto vailla mitään totuuspohjaa. Googlaa esim. ”artists who support file sharing”. Shakira, Norah Jones ja 50 Cent hyppäävät silmille hakutuloksissa ensimmäisinä tiedostonjakoa puolustavina muusikkoina. Viimeisenä mainitun mielipiteet voi tietysti tässä asiassa ohittaa, koska hän ei esiinny julkisuudessa omalla nimellään…
”Loogisesti ajatellen piraatit ovat siis vain ottajia, rakentamisesta ja työnteosta ei ole tietoakaan.”
Piraatit ovat aivan tavallisia ihmisiä, osa ottajia, osa jättäjiä, aivan kuten ”ei-piraatitkin”. Osa heistä on artisteja, osa ei. Osa rakentaa tietoverkkoja, suurin osa käy tietysti töissä aivan kuten suurin osa työikäisestä kansasta käy. Piraatit eivät ole jotain hämyjä vaatekomerossa vaan tavallisia kansalaisia. Aivan kuten Falkvinge ei ole ainoa joka harrastaa ylinopeutta ajamista.
Ai täällä oli vielä venytettyä keskustelua. Uskoakseni olen jo kommentoinut ylempänä, en tiedä, jankkausvaihe on tylsää.
Tontti nimittää Effiä ”näennäiskansalaisjärjestöksi”, mutta unohtaa perustella heittonsa.
Tosiasiassahan Effi on harvinaisen todellinen kansalaisjärjestö, koska sen jäseninä on todellakin yksittäisiä kansalaisia (1700 kpl) ja rahoitus valtaosaltaan jäsenmaksuista. Mitään valtion tukia Effi ei tietääkseni ole toimintaansa saanut. Päinvastoin valtio on yrittänyt (epäonnistuneesti) kerätä omiin taskuihinsa Effin saamat vapaaehtoiset lahjoitukset.
Effi on siis sanan varsinaisessa merkityksessä selvästi perustellummin kansalaisjärjestö kuin – sanokaamme nyt vaikkapa – Suomen PEN ry.
[…] ”kuluttajien oikeuksista” keuhkoaminen on kulttuurin elinehtojen tuhoamista (ja teknologiateollisuuden, nettioperaattoreiden sekä laitevalmistajien kuten Nokian etujen ajamist…). Tämä kävi hyvin ilmi taannoisesta […]
[…] Mitään uutta tässä ei ole. Tekijänoikeusvastaisen lietsonnan taustalta löytyy kovin usein elektroniikan laitevalmistajien, Googlen tai muiden netissä toimivien yritysten intressit. Tekijänoikeuksien suojan heikentäminen on niiden taloudellisen edun mukaista. Ne tarvitsevat tekijöiden teoksia liiketoimintaansa, mutta haluaisivat ne käyttöönsä mahdollisemman halvalla tai ilmaiseksi. Tekijät sen sijaan tekevät hyvin mielellään yhteistyötä IT-firmojen ja kaikkien kanssa, kunhan vain heidän teostensa käytön ehdoista sovitaan; tämä pätee myös opetuskäyttöön. […]