Skip to content
Jarkko Tontti

Jarkko Tontti

Salman Rushdien Intia

Yle Teema näytti eilen uusintana Salman Rushdien Intia -dokumentin. Sattumalta Rushdien läpimurtoteos Keskiyön lapset (1981) oli kesän lukuohjelmassani. Mitään muuta sinne ei mahtunutkaan kesken olevan romaanin aineistojen ja huvilan ullakon Marvel-sarjakuvien lisäksi. Olen hidas lukija ja nuhjustelin Arto Häilän suomennoksen kanssa kuukausikaupalla. Nautin kielen kummallisuuksista ja maailmasta, jonka Rushdie ja Häilä päähäni loihtivat. Kaikki kirjat vastustelevat aluksi, mutta työ palkitsee, lukutyö etenkin. Selkeän pohjoisen proosan kasvatille Keskiyön lasten barokkinen rönsyily oli aluksi vierasta. Lopulta teksti kietoi minut pauloihinsa siitäkin huolimatta, että oma kirjoittamiseni on tyystin toisenlaista.

En usko, että kirjallisuuspalkinnot takaavat teoksen tason. En yleensäkään innostu taiteen tai viihteen kilpailuttamisesta. Mutta Keskiyön lasten valinta jokin aika sitten kaikkien aikojen parhaaksi Booker-voittajaksi ei tuntunut epäreilulta. Kuten olen toisaalla todennut, romaanikirjallisuus on yhä paras tapa matkustaa,  jos haluaa tajuta kaukaisista pallonkolkista muutakin kuin turistisia lavasteita tai journalistisia itsestäänselvyyksiä. Keskiyön lapset kertoo jotain hyvin oleellista Intiasta, jotain, jota ei muuten voi välittää.

Salman Rushdien Intia -dokumenttielokuva oli Rushdien kirjoihin verrattuna pintaraapaisu. Teksti poraa syvemmälle kuin visuaalinen kerronta. Oli toki kiinnostavaa kuulla kirjojen ja kirjailijan taustoista, mutta siinäkin Rushdien muistelma teos Joseph Anton (2012) antaa enemmän.

Jälleen tuli todettua, että varhaisen nuoruuden jäljet vaikuttavat kaikkeen mitä ihminen tekee. Rushdie muutti Bombaysta Englantiin 14-vuotiaana, mutta Bombay ei hänestä lähtenyt. Kirjallisuus on usein, ellei aina, yritystä palauttaa jokin menetetty, tuoda poissaoleva takaisin.

Rushdie teki dokumentissa kiinnostavan huomion, jota en muista lukeneeni hänen kirjoistaan tai haastatteluistaan. Vaikka tunnettu sekularisti joutui piilottelemaan vuosikausia saatuaan Iranin uskonnolliselta johtajalta kuolemantuomion, hän pitää silti laitaoikeistolaista hindunationalismia pahempana uhkana kuin militanttia islamia. Sama pätee, mutatis mutandis, Eurooppaan ja Suomeen.

Jaa tämä

Facebook
Twitter
LinkedIn
Email

No comment yet, add your voice below!


Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kirjat

Löydät kirjoittamani romaanit, runoteokset, esseekokoelmat ja fantasiakirjat täältä

Seuraa minua

Viimeisimmät