Julkkisfilosofi Slavoj Žižek ilmoitti äskettäin Channel 4 Newsin haastattelussa, että hän äänestäisi Donald Trumpia Yhdysvaltojen presidentiksi.
Tämäpäs sattui. Uuden esseekokoelmani Viisastuminen sallittu yksi keskeisteema on oikeisto- ja vasemmistopopulismin kummallinen samankaltaisuus. Slavoj Žižekin ilmoitus on tästä täysi näyttö, kuten me juristit tapaamme sanoa.
Uuskommunisti Žižek peri 2000-luvulla Karl Marxin ja Michel Foucault’n paikan keskeisimpänä trenditeoreetikkona. Vakavasti otettavista filosofeista hänet erottaa helppolukuisuus, populistinen poliittisuus ja fanien kosiskelu vitsikkäillä yksinkertaistuksilla. Varsinaisia filosofeja enemmän Žižekillä onkin ihailijoita opiskelija-aktivistien, yhteiskuntatieteilijöiden ja taiteen- ja kulttuurintutkijoiden parissa, jotka usein etsivät filosofiasta vain tukea etukäteen lukkoonlyödyille poliittisille tavoitteilleen. Suomessa Žižekiä ovat näyttävästi nostaneet esille esimerkiksi punavihreät aktivistit Tere Vadén, Kimmo Jylhämö ja Hanna Kuusela.
Laitavasemmistoa ja laitaoikeistoa pidetään toistensa äärimmäisinä vastakohtina, mutta lopulta niiden kannattajien mielenmaisema on hyvin samanlainen. Kyseessä on ympyrä, jossa ääripäät lopulta tulevat yhteen. Näin se on ollut historiallisestikin. 1920- ja 1930-luvuilla Saksassa niin kommunistina kuin kansallissosialistina pääsi Žižekin tapaan sättimään kapitalismia, individualismia ja liberaalia parlamentaarista demokratiaa sekä tietysti vetoamaan kansan etuun. Tunnetuista historiallisista äärioikeistojohtajista esimerkiksi Joseph Goebbels ja Benito Mussolini olivat alun perin laitavasemmistolaisia. Sekä oikeisto- että vasemmistopopulistien retoriikan ytimessä on vihollisen etsiminen. Kompromissi, kuunteleminen ja konsensus eivät kelpaa.
No comment yet, add your voice below!