Tuhkaa ja timanttia

Yksi Facebookin hyvä puoli on se, että toisinaan sen avulla saa takaisin menettämiään ihmisiä. Päädyin tänään Facebookin kautta tulleen kutsun myötä Jussi Kotkavirran esseekokoelman julkistamistilaisuuteen Arkadia Bookshopiin Nervanderinkadulle. Teos on nimeltään Tuhkaa ja timanttia I – Kirjoituksia filosofiasta ja psykoanalyysista (ntamo 2015).

Jussi toimi taannoin toisena vastaväittäjänä, kun väittelin tohtoriksi vuonna 2002. Väitöskirja oli poikkitieteellinen ja tarvittiin kaksi vastaväittäjää, filosofi ja juristi. Jussi oli Suomessa yksi harvoista, jotka olivat perehtyneet teokseni keskeisiin filosofeihin, Hans-Georg Gadameriin ja Paul Ricoeuriin. Kuten Jussia, myös minua psykoanalyysin teoria ja käytäntö ovat suuresti kiehtoneet.

Sittemmin törmäsin Jussiin vuosia myöhemmin sattumalta kotikulmillani Liisankadulla ja sain tietää, että hän oli jättämässä yliopistomaailman, kouluttautunut psykoanalyytikoksi ja aloittanut yksityisvastaanoton Helsingissä. Esseeteoksen johdannossa entinen filosofian professori muotoilee asian näin: ”Voimistuvasti alkoi vaikuttaa siltä, että filosofian käsitteellinen tarkastelutapa on hankalasti yksipuolinen.”

Tiedän tunteen. Olen osittain samoista syistä jättänyt yliopistomaailman taakseni. Omat johtopäätökseni olivat hivenen erilaiset, mutta samansuuntaiset, sanoisin. ”Grau, teurer Freund, ist alle Theorie // Und grün des Lebens goldner Baum”, kuten Goethe asian muotoili Faustissa.

Olen toki Jussin kanssa samoilla linjoilla myös esipuheen toisen lauseen kanssa, jossa filosofian ongelmille ja filosofien niitä koskeville keskusteluille tehdään tärkeä myönnytys. ”mielenkiintoni niitä kohtaan ei suinkaan ole täysin kadonnut.” Näin. Filosofiahan on mitä parhain harrastus.