Tätä ei saisi Suomessa sanoa ääneen. Mutta kerrankos. Eräs tuttu kirjailija tokaisi äsken tiivistyksen, joka jäi päähäni pyörimään. Häntä ärsytti, kun helmikaulakoruiset naiset tulevat sanomaan,
Tässä on viime vuoden tärkein kirja: Robert Levine: Free Ride (2011). Suosittelen kaikille, joita vähääkään kiinnostaa kirjallisuuden, musiikin, elokuvien, journalismin ja internetin suhde. Kyse on
Äskeisellä Tallinnan-matkalla innostuin lukemaan sananvapausjärjestö Suomen PENin 75-vuotishistoriikkia (2003). Kylmän sodan vuosina ei ollut helppoa. Kirjailija Eeva Kilpi toimi PENin puheenjohtajan vuosina 1970-1974, samoihin aikoihin
Hotellihuoneen hiljaisuuden rikkoo vain ilmastointilaitteen uupumaton jauhanta. Vaikka muodollisesti ollaan viiden tähden talossa, tuhruiset tapetit ja 1970-luvun estetiikka kertovat että Serbialla on vielä pitkä sosialistinen
Bled, Slovenia. PEN Internationalin yksi vanhimmista elävistä perinteistä on Bledin vuotuiskokous. Taannoin 1960-luvulla luotiin tapaaminen ”idän” ja ”lännen” kirjailijoiden kohtauttamiseksi ja perinne jatkuu. PEN-termein kyseessä
Populismista puhutaan nykyään kaikkialla. Syystäkin. Populismi on demokratian irvikuvaamista, omien tavoitteiden ajamista naamioimalla ne epämääräisen ”kansan” tai muun kuvitteellisen olennon kuvitteellisen tahdon mukaiseksi. Joku ehkä
Mikä on essee? Ehkä se on samanlainen kirjallinen olento kuin proosaruno, vaikea rajatapaus. Esseessä on vähän vaikkea, mutta ei mitään ylitse muiden. Esseet ovat usein
Olen jo toisaalla tätä kirjaa sivunnut, mutta aihe ansaitsee lisäpohdinnon. Nimittäin vuoden 2010 nobelistin Mario Vargas Llosan mastodonttimainen romaani Maailmanlopun sota (Suom. Jyrki Lappi-Seppälä 1981). Sain
Sallittakoon natsikortti, vaikka yleensä sitä ei kannata pelata. Kiusaus oli vastustamaton. Arvoitus kaikille lukijoille. Kuka on seuraavan lainauksen kirjoittaja ja kenestä hän kirjoittaa? Sen verran vihjattakoon,
1. Palasin juuri Unkarista, PEN-tapaamisesta, jossa pohdittiin muun ohella Kiinassa asuvien uiguurien ongelmia. Kotimaiset ja länsimaiset sananvapauskiistat asettuvat mittasuhteisiinsa, kun niitä vertaa uiguurikirjailija Nurmuhemmet Yasinin tapaukseen. Hän sai kymmenen