Kuten tunnettua, vaikeinta maailmassa on hyvän runon kirjoittaminen. Suurin osa runokirjojen runoista eivät yllä ’hyvyyteen’, mitä se sitten onkin. Ei se mitään. Yksikin hyvä runo
Kuten tunnettua, kirjoja kirjoitetaan vain kahdesta aiheesta: rakkaudesta ja kuolemasta. Tämä jo kulunut tiivistys on jäänyt päähäni kieppumaan; ei vähiten siksi, että se pätee oikeastaan
Runoilijat lukevat nykyään paljon tekstejään ääneen, esiintyvät baareissa ja kirjamessuilla. Minäkin teen sitä, kyllä kyllä. Mutta toisin kuin joskus terhakkana esikoisrunoilijana, en ole enää täysin
Ennen rakastin syksyä, sen jo väsynyttä auringonkiilaa. Ruskean, keltaisen ja punaisen kirjomia vaahteroita, kirpeää kosketusta poskella, kun astuu ovesta kaupungin vielä kuiville kaduille. Muistan eräänkin
Romaanin kirjoittamisesta toipuu parhaiten ryhtymällä runolle. Ja ehkä on hyvä silloin aloittaa kirjoittamalla kirjoittamisesta. Tämä on vaiheessa ja keskeneräinen. Kommentteja ja parannusehdotuksia otetaan vastaan, kiitos.
Täällä Kirjaamon runo-osasto, IC-junassa matkalla Helsinkiin. Eläköön kaikkialle yltävä maailmanverkko ja nettitikku. Mitä muuta junassa voisi kuin kirjoittaa runoja: On hetkiä kun epäilee kaikkea mihin
Oli aika jolloin runoilija oli mies, määritelmän mukaan. Sitten nousi oikeutettu vastareaktio ja tuli esiin naisia. Paljon on viime vuosikymmeninä kirjoitettu äitiyden ja tyttöyden kokemuksesta.
Sallittakoon tiedotusosaston sivuväliintulo. Helsinki Poetry Jam -lavarunousklubin kevätkausi jatkuu perjantaina 15.4. Café Mascotissa (Neljäs linja 2, 00530 Helsinki). Lavalle nousevat Jarkko Tontti, Teppo Paulasto, Anne
Pitkästä aikaa kirjoitan tänne runon. Ehkä tämä päätyy joskus eteenpäin ja kansiin, ehkä ei. Parannusehdotukset ja muut kommentit luetaan tarkkaan. Joulukuun myrskypäivänä minä on yksin
Tähän asti tapahtunutta. Kirjoitin Parnassooon viime kesänä esseen. Mitään sen kummempaa ei seurannut, kuin että runoilijat Henriikka Tavi ja Teemu Manninen aavistuksen ehkä mököttävät syksyn