Minua pyydettiin Eeva-Liisa Manner -seuran hallitukseen ja sihteeriksi. Suostuin. En vain siksi, että ELM:n runot ovat vaikuttaneet omaan kirjoittamiseeni, vaan siksi, että jotenkin olen kokenut salaperäistä yhteisyyttä hänen kanssaan.
No ensinkin Tampere, entinen kotikaupunkini, jossa Mannerkin asui. Kävin koulua Tampereen Klassillisessa lyseossa muutama sata metriä Mannerin kodista Ojakadulla. Koulukaverini Mira asui Mannerin asunnon alakerrassa ja joskus Miran luona liian makeaa valkoviiniä koululaisjoukolla särpiessämme muistan kuvitelleeni Eeva-Liisan tassuttelemaan yläkertaan. Mira pyysi haastattelua johonkin kouluesitelmään mutta ELM sanoi kai ei, muistaakseni.
Manner kirjoitti menettämisestä ja poissaolosta, jonka taustalla on monien mielestä lapsuuden kokemus Viipurin kadottamisesta. No, minun isäni oli Karjalasta paenneita hänkin, mistä juontuu kummallinen sukunimeni ja paljon muutakin. Ja sitten vielä se, että Mannerilla oli kesähuvila Kangasalla, jossa hän paljon kirjoitti. No tietysti, niin on minullakin.
Kaikki tämä on toki vain astrologissävytteistä loitsintaa, joka kertoo lähinnä siitä, että toivon joskus kirjoittavani yhtä kirkkaasti kuin Eeva-Liisa.
Arvosteluja Vuosikirjasta on alkanut ilmestyä, mm. täällä.
No comment yet, add your voice below!