Tulkinnasta toiseen – Esseitä hermeneutiikasta. Vastapaino 2005.

Jarkko Tontti (toim.): Tulkinnasta toiseen – Esseitä hermeneutiikasta. Vastapaino, Tampere 2005.

Hermeneutiikka on kaikkien ihmistieteiden perusteita selvittävä filosofinen suuntaus. Tulkinnasta toiseen tarjoaa kattavan esityksen hermeneutiikan kehityksestä ja nykytilasta. Teoksessa luodataan sekä filosofisen hermeneutiikan historiallista kehkeytymistä että hermeneutiikan suhdetta muihin 1900-luvun filosofian tärkeimpiin virtauksiin kuten Frankfurtin koulun ideologiakritiikkiin ja jälkistrukturalismiin. Kotimaisten kirjoittajien lisäksi teoksessa on artikkeleita Hans-Georg Gadamerilta, Emilio Bettiltä, Paul Ricoeurilta, Jürgen Habermasilta, Gianni Vattimolta ja Jacques Derridalta.

272 s., nid. ISBN 951-768-152-6

Verkkokaupasta, Adlibris.

Sanottua

”Kokoelmaan valitut artikkelit ristivalottavat toisiaan ja muodostavat koherentin kokonaisuuden, joka ei kuitenkaan pelkistä käsiteltyjä teemoja. Kotimaisten kirjoittajien asiantuntevat artikkelit avaavat ja taustoittavat ulkomaisten teoreetikkojen ajattelua.” (Antti Salminen, Aikalainen 3/2005)

”Hans-Georg Gadamerin kirjoitusvalikoima Hermeneutiikka ja Jarkko Tontin toimittama essee- ja käännöskokoelma Tulkinnasta toiseen tarjoavat tyylikkään johdannon hermeneutiikkaan ja vievät 1900-luvun tulkintakeskustelun näköalapaikoille. [—] Vaikka Gadamer kirjoittaa selkeästi, vaatii hänen ajatustensa seuraaminen filosofian ja erityistieteiden perinteiden tuntemusta. Siksi Tulkinnasta toiseen on kirja paikallaan. Sitä kannattaakin lukea Gadamerin kirjoitusten rinnalla. Tulkinnasta toiseen sisältää katsauksen hermeneutiikan historiaan sekä nykyhermeneutiikan kuumimpiin ongelmanasetteluihin.” (Vesa Haapala, Hiidenkivi 6/2005)

Arvosteluja

Antti Salminen: Ymmärtämisen ymmärtäminen. Aikalainen 3/2005.

Heikki Kujansivu: Arviosta toiseen, eli odotuksista tulkintaan ja takaisin. niin & näin 1/2005.

Sami Pihlström: Tulkitseva tiede, ymmärretty oleminen. Tieteessä tapahtuu 4/2005.

Herman Raivio: Ennen kritiikkiä itsekritiikkiä. Yliopisto 2/2005.

Vesa Haapala: Totuutta ja tehtävää. Hiidenkivi 6/2005.

Sisällys

Jarkko Tontti: Johdanto

I

Erna Oesch: Hermeneutiikka tiedonalueiden järjestelmässä ’Sydämen sanasta’ ymmärtämisen kehälle

Juha Varto: Hermeneutiikka ja historismi – Kaksi vuosisadanvaihdetta.

Jarkko Tontti: Olemisen haaste – 1900-hermeneutiikkaa.

II

Reijo Kupiainen: Faktisuuden hermeneutiikka

Jarkko S. Tuusvuori: Emilio Betti – Suomentajan alkusanat

Emilio Betti: Hermeneutiikka henkitieteiden yleisenä menetelmäoppina. Suom. Jarkko S. Tuusvuori

Hans-Georg Gadamer: Esipuhe toiseen painokseen. Suom. Kimmo Jylhämö.

Jarkko Tontti: Paul Ricoeur ja dialektinen hermeneutiikka – Esipuhe suomennoksiin.

Paul Ricoeur: Eksistenssi ja Hermeneutiikka Suom. Jarkko Tontti.

Paul Ricoeur: Mimesis, viittaus ja uudelleenhahmottuminen. Suom. Antti Kauppinen.

Juhani Vähämäki: Gianni Vattimo: Esipuhe.

Gianni Vattimo: Rationaalisuuden rekonstruktio.

III

Jarkko S. Tuusvuori: Hermeneutiikka ja ideologiakritiikki – Johdanto.

Jürgen Habermas: Gadamerin Wahrheit und Methodeen. Suom. Jarkko S. Tuusvuori.

Hans-Georg Gadamer: Vastine. Suom. Jarkko S. Tuusvuori.

IV

Ismo Nikander: Hermeneutiikka ja jälkistrukturalismi.

Jacques Derrida: Hyvä tahto valtaan – Vastine Hans-Georg Gadamerille. Suom. Ismo Nikander

Hans-Georg Gadamer: Mutta kuitenkin, hyvän tahdon valta. Suom. Ismo Nikander.

Johdanto

Ei ole perusteetonta väittää, että päättyneen vuosisadan filosofisten koulukuntien kilpalaulannassa vei hermeneutiikka lopultakin voiton. Se ei ole kokenut sitä hetkellisen loiston ja äkkinäisen sammumisen kohtaloa, joka luonnehtii joitakin 1900-luvun filosofian virtauksia. Se ei myöskään ole ajautunut peruslähtökohdat kyseenalaistavaan sisäiseen kriisiin, joka vuosituhannen vaihteessa johti yritelmiin pystyttää näivettyneiden suuntausten raunioille erilaisia ’postfilosofioita’. Eikä se ole taantunut vanhojen mestarien lähiluvuksi ja puolustamiseksi kuten joillekin koulukunnille on käynyt. Mistä tämä johtuu?

Ehkä varteenotettavin vastausehdotus on se, että toisin kuin useat muut 1900-luvun filosofian suuntaukset, hermeneutiikka on pystynyt sekä perinnettään unohtamatta jatkuvasti uudistumaan että menestyksellisesti puhuttelemaan erityistieteitä. Se on myös kyennyt hedelmälliseen vuoropuheluun muiden filosofisten suuntausten kanssa. Tulkitsemisen ja ymmärtämisen peruskysymykset ja hermeneuttisen filosofian niihin ehdottamat vastaukset ovat saaneet suopean vastaanoton ihmistieteiden käytännön tutkimuksen piirissä. Ja mikä vielä tärkeämpää, dialogi on toiminut myös toiseen suuntaan. 1900-luvun hermeneuttisen filosofian keskeiset innovaatiot ovat tapahtuneet erityishermeneutiikoista ja eri ihmistieteistä saatujen vaikutteiden kautta. Hans-Georg Gadamerille ne olivat klassillinen filologia ja juridinen hermeneutiikka, Paul Ricoeurille psykoanalyysi, historian tutkimus ja strukturalistinen kielitiede.

Suomalaisen virkafilosofian hienoisen kapea-alaisuuden myötä hermeneutiikan vaikutusala on Suomessa ollut voimakkaimmillaan erityistieteiden piirissä. Mutta myös filosofian saralla on tutkittu hermeneutiikkaa. Huomionarvoisia ovat esimerkiksi Martin Kuschin monografia Ymmärtämisen haaste. Pohjoinen, Oulu 1986 ja Erna Oeschin Tulkinnasta. Tampere, 1994. Teologisen hermeneutiikan piiristä voidaan mainita esimerkiksi Miikka Ruokasen Hermeneutica moderna. Gaudeamus, Helsinki 1987 ja Björn Vikströmin Verkligheten öppnar sig. Åbo akademis förlag 2000. Juridista hermeneutiikkaa edustavat Kauko Wikströmin Oikeuskäytännön tulkinnasta. Suomalainen Lakimiesyhdistys 1979 ja allekirjoittaneen Right and Prejudice. Prolegomena to a Hermeneutical Philosophy of Law. Ashgate, Aldershot 2004.Horisonttien sulautumisia. Helsinki 1995. Useissa suomalaisissa kirjallisuustieteellisissä tutkimuksissa on Wolfgang Iserin ja Hans Robert Jaussin hermeneuttisella reseptioestetiikalla keskeinen rooli. Luettelo ei ole lähimainkaan kattava. Jokainen teoreettisesti painottunut tutkimus minkä tahansa ihmistieteen alalla ottaa tavalla tai toisella kantaa hermeneutiikan haasteeseen, ymmärtämisen ratkaisemattoman ongelman pohdintaan. Kasvatustieteen näkökulmasta hermeneutiikkaa on käsitellyt mm. Jussi T. Koski teoksessa

Nyt ilmestyvä teos rakentuu sekä historiallisesti että dialogisesti, kuten teemaan hyvin sopii.[1] Ensimmäisessä osiossa esitellään kolmen artikkelin voimin hermeneuttisen filosofian historiaa. Myös aiheeseen ennen perehtymätön lukija saa otteen kysymyksistä, joita hermeneutikot ovat viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana pohtineet.

Seuraavat kolme osiota porautuvat syvemmälle. Jokainen niistä rakentuu dialogisesti puheenvuoroista ja niihin esitetyistä vastauksista. Osiossa II aiheena on hermeneutiikan kopernikaaninen kumous, Martin Heideggerin filosofian myötä alkanut ontologinen suuntaus joka haastoi edellisiä vuosisatoja hallinneen metodologisen ja epistemologisen kysymyksenasettelun. Tämä keskustelu jatkuu edelleen, kuten Paul Ricoeurin ja Gianni Vattimon puheenvuorot osoittavat.

Ontologia vai metodologia? -kiistan ohessa toinen laajaa huomiota herättänyt keskustelu käytiin hermeneutiikan ja kriittisen teorian välillä. Osiossa III käsitellään tätä debattia, erityisesti Jürgen Habermasin ja Hans-Georg Gadamerin puheenvuoroja.

Kriittisen teorian lisäksi hermeneuttinen filosofia on ottanut mittaa jälkistrukturalismista. Teoksen neljännessä osiossa käsitellään vuonna 1981 Pariisin Goethe-instituutissa käytyä keskustelua. Nykyfilosofian titaanit Hans-Georg Gadamer ja Jacques Derrida puolustivat kumpikin omia askelvalintojaan Heideggerin avaamalla kysymisen polulla. Tämä välienselvittely tarjoaa tarkkaavaiselle lukijalle perustavia huomiota molempien suuntausten heikkouksista ja vahvuuksista. Heidelbergin yliopistossa pidetyssä Gadamerin muistokonferenssissa helmikuussa 2003 Derrida palasi aiheeseen ja löysi uuden yhteisen polun keskustelukumppaninsa kanssa. Heitä molempia yhdisti ja yhdistää intohimoinen suhde Paul Celanin runouteen.[2]

Jarkko Tontti

——————————————————————————–

[1] Lisäksi Tulkinnasta toiseen asettuu teoksena dialogiseen suhteeseen Ismo Nikanderin kääntämän Hermeneutiikka -kokoelman (Vastapaino, 2004) kanssa.

[2] Derrida, Jacques, Béliers – Le dialogue ininterrompu: entre deux infinis, le poème. Galileé, Paris 2003.