Heinäkuu, männyt, tammet

”Kun sinä vihdoin pysähdyt katsomaan hyvin kauniita puita, et sinä enää ole entisesi.”

Näin siis Paavo Haavikko kokoelmassaan Runoja matkalta salmen ylitse (1973). Tänä kesänä olen hiljakseen ja monen muun kirjan ohella lukenut Haavikon kokoelmateosta Runot 1949-1974.

Olen myös uurastanut metsätöissä. Puuvaja on polttopuuta täynnä, halkoja riittää loppuelämäkseni. Siitä ei ole kyse. Metsänhoitoni liittyy näkymiin. Haluan syvyyttä metsään.

Jokunen vuosi sitten huhkin talosta itään avautuvan näkymän eteen. Idästä tulee tie pihaan, metsän halki. Halusin syvyysnäkymän talosta tielle, sinne minne se johtaa. Ja erityisesti halusin aamuauringon säteet esiin, tielle ja taloon asti. Nyt huomaan, että näkymä on jälleen vähän tukkeutunut. Tämä korjattakoon.

Talosta länteen kulkee polku rantaan ja saunalle, sadan metrin matka halki metsän. Halusin näkymän järvelle asti, mikä edellytti paljon työtä. Jälleen tärkeää oli aurinko, valo. Kun ilta-aurinko laskee länteen järven taakse, näen nyt kimmellyksen talolle asti, kaikki ne heijastukset.

Tänä vuonna olen erityisesti uurastanut pihan viereisessä männikössä. Mänty on puista uljain. Halusin männyt paremmin esiin, tukkoiset pusikot lähtekööt. Samalla olen halunnut karsia puista turhat, kuivuneet oksat, nekin näkymien tiellä.

Pihapuista pitää tietysti myös huolehtia. Isäni istutti pihaan 1980-luvulla tammen, joka alkaa jo olla puun kokoinen. Kuluneina vuosina olen istuttanut lisää tammia. Nyt niitä on seitsemän. Suurin osa on nuoria, en tulee näkemään niitä isoina puina. Tammi voi elää viisisataavuotiaaksi, mikä on kohottava ajatus.

”Sittemmin tammipuun lujuus ja tuoksu alkoivat puhua kuuluvammin siitä vitkaudesta ja sitkeydestä, jolla puu kasvaa. Tammi itse sanoi, että vain sellaisessa kasvussa luodaan pohja sille mikä kestää ja tuottaa hedelmää, että kasvaminen on taivaanlaen avaamista itselleen ja juurtumista mullan mustuuteen; että kaikki aito menestyy vain silloin, kun ihminen on tasavertaisesti molempia”  Martin Heidegger: ”Peltotie”. Suomentanut Hanna Nurmi. niin & näin 2/1995.

Mitä muuta? Normaaleja kirjoitustöitä, paljon lukemista. Vanhassa talossa on aina jotain korjattavaa.

Välillä olen toki käynyt Helsingissä.

18. heinäkuuta olin Ivan Puopolon vieraana Verkkouutisten podcastissa. Puhuimme Jussi Halla-ahon tekemästä rikosilmoituksesta. Syyttäjä on nostanut syytteet Halla-ahon kunnian loukkaamisesta koomikko Iikka Kiveä ja vihreiden varavaltuutettu Aino Tuomista vastaan. Puhuimme myös EVAn tuoreesta mielipidemittauksesta, jonka mukaan suomalaiset ovat aikaisempaa oikeistolaisempia. Lisäksi tuumimme Teivo Teivaista, joka kertoo löytäneensä Mannerheimin yksityisajattelusta juutalaisvastaisuutta.

Heinäkuussa olin myös Topi Salinin Keijon Tuumaustunti -podcastin vieraana Viral Vegans ry:n Pavel Tahkovuoren kanssa. Keskustelemme tuotantoeläimistä ja niihin liittyvistä eettisistä kysymyksistä, EVA:n tutkimuksesta, jonka mukaan jopa puolet suomalaisista kokevat olevansa oikeistolaisia sekä viimeisimpinä maailman yhdentymisestä ja erityisesti sen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin.