Jarkon vuosi 2025

Vuosi 2025 kului osittain ulkomailla, osittain Suomessa. Enemmän kuitenkin Suomessa verrattuna muutamaan viime vuoteen, mikä oli mukavaa.

Tammikuu meni pääosin Lissabonissa. Lämmintä siellä toki on Suomeen verrattuna, mutta Atlantilta vyöryy sateita läpi koko talven. Välillä on myös myrskyjä, jotka aiheuttavat isoja tuhoja.

Ennen lähtöäni vierailin Sami Miettisen Neuvottelija-podcastissa yhdessä Seida Sohrabin ja Otto Juotteen kanssa. Olemme Samin kanssa melkein saman ikäisiä ja käyneet samaa koulua, Tampereen klassillista lukiota. Outoa kyllä, kouluvuosina emme tunteneet toisiamme, vaikka oli samoja harrastuksiakin kuten Dungeons & Dragons -roolipelit, jotka huippusuosittu Stranger Things -sarja on tuonut laajemmankin yleisön tietoisuuteen.

Helmikuussa olin Suomessa käymässä. Lupauduin tuomariksi Hannu Luntialan ja Aviador-kustantamon kirjoituskilpailuun Muistelmia ja mustelmia – tarinoita koulusta. Kokoustimme kilpailun tiimoilta Aviadorin Kulttuurikulmassa Liisankadulla Kruununhaassa, mukavasti lähellä kotiani.

Sami Miettinen pyysi uudestaan vieraaksi podcastiinsa, tällä kertaa yhdessä sosiologi Jari Ehrnroothin kanssa. Sanna Ukkola-Expressissä tuumin helmikuun uutistapahtumia Ben Zyskowiczin ja Heidi Sabanadesanin kanssa.

Maaliskuussa essehdin Verkkouutisiin. Lehden toimitus antoi tekstille nimeksi Ei ihme että USA sai meistä tarpeekseen. Oma otsikkoni tekstille oli ollut Pää pystyyn Eurooppa:

”Euroopan horroksen ja alennustilan juurisyyt ovat paljon päivänpolitiikkaa syvemmällä. Yksi toisen maailmansodan seuraus oli se, että Eurooppa ryhtyi häpeämään itseään. Euroopan on vallannut asenne, jota filosofi Roger Scruton on kutsunut oikofobiaksi, oman kulttuurin häpeämiseksi ja inhoamiseksi. Euroopasta on tullut arka, pehmeä ja omaa olemistaan anteeksipyytelevä.”

Osa maaliskuuta kului Portugalissa. Vierailimme Setúbalissa ja Tomarissa. Setúbaliin minua veti muun muassa runoilija Manuel Maria Barbosa du Bocage. Vuonna 1765 syntyneen runoilijan vauhdikkaat elämänvaiheet tunnetaan Portugalissa hyvin, ulkomailla huonommin. Tomar puolestaan on tunnettu keskiaikaisesta linnastaan, josta Temppeliherrojen ritarikunta hallitsi lähitienoita.

Huhtikuussa olin jälleen Suomessa ja kävin pitämässä vierailijaluennon Vaasan yliopistossa sananvapaudesta.

Pirkkalaiskirjailijoiden Kirjailijavartissa kerroin kirjoistani ja vähän elämästänikin.

Toukokuussa kirjoitin Verkkouutisiin eutanasiasta otsikolla Mitä minun kuolemani teille ja teidän jumalillenne kuuluu?

Debatoin aiheesta myös Päivi Räsäsen kanssa:

Päivi Räsänen oli puheenaiheena myös radion Kulttuuriykkösessä kun Korkein oikeus alkoi käsitellä hänen tapaustaan. Keskustelimme siitä ja sananvapaudesta yleensä asianajaja Matti Sankamon, hallintotieteiden tohtori Pauli Rautiaisen ja Helsinki Priden toiminnanjohtaja Annu Kemppaisen kanssa. Ville Talola toimitti. Täällä kuunneltavissa.

SDP-taustavaikuttaja Esa Suomisen kanssa pohdimme toukokuussa Neuvottelija-podcastissa demarien vaalivoittoa, Vappuna olin vieraana Timo Soinin ohjelmassa.

Kevät saapui ja elämämme siirtyi hiljakseen Kangasalle. Jäähyväisiksi kävin vielä kerran tapaamassa salaperäistä valkoista hevosta puistossa lähellä kotiamme Lissabonissa. Minulle ei ikinä selvinnyt kuka sen toi aamuisin puistoon rouskuttamaan ruohoa – ja miksi.

Kesäkuu meni jo pääosin Kangasalla, mutta kävin Helsingissä keskustelemaan Anna Kontulan kanssa Gazasta ja Israelista.

Vuoden aikana kirjoitin Parnassoon Tapio Koivukarin uudesta runokokoelmasta Se paatt men jo ja Riko Saatsin romaanista Yönistujat. Kirjallisuuden verkkolehti Kiiltomatoon arvostelin ranskalaiskirjailija Anthony Passeronin teoksen Tartunta.

Kesäkuun lopulla toimin kirjajukkana yhdessä Anni Kytömäen kanssa Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivillä. Sen lisäksi oli vielä perinteinen kirjailijaesiintyminen. Minea Mäki-Soini haastatteli, aiheena viimeisin runokokoelmani Kangasalan ja Jerusalemin runot.

Heinäkuu kului Kangasalla: metsätöitä, ruohonleikkausta ja kirjoittamista. Vanhaa taloa pitää koko ajan jostakin kohtaa korjailla, tänä vuonna esimerkiksi maalata ikkunanpuitteita.

Pääsin siis kiinni oleelliseen ihmisenä olemisessa. Suurin kirjoitusponnistus kohdistui vuonna 2026 ilmestyvään fantasiaromaaniin Vedeera ja vuorten pitkät varjot, joka eteni kesän kuluessa jo pitkälle. Satu Enstedtin suunnittelema kansikin on jo valmis. Vuonna 2012 alkanut Vedeeran taru lähenee loppuaan.

Heinäkuussa käväisin Helsingissä Ivan Puopolon vieraana Verkkouutisten podcastissa ja Keijon tuumaustunti -podcastissa.

Elokuussa 29.8. vietettiin Markku Eskelisen 40-vuotiskirjailijajuhlaa. Sen kunniaksi julkaistiin Eskelisen varhaisia kirjoituksia 1980-luvulta: Kuriositeettikabinetti: Vihainen nuorimies 1988–1989. Alunperin tekstit ovat ilmestyneet Ilta-Sanomissa.

Syyskuussa 10.9. kävin pitkästä aikaa vanhassa työpaikassani eduskunnassa. Minut pyydettiin kuultavaksi perustuslakivaliokuntaan. Rikoslakiin ehdotettiin uutta pykälää, jolla kriminalisoitaisiin vakavan kansainvälisen rikoksen (esimerkiksi holokaustin) kieltäminen, puolusteleminen tai vakava vähätteleminen. Joissakin Euroopan maissa näitä niin sanottuja muistolakeja jo on. Sananvapausmiehenä suhtaudun tietysti epäluuloisesti kaikkiin uusiin sananvapauden rajoituksiin.

Lokakuussa juhlittiin Muistelmia ja mustelmia -kirjoituskilpailun voittajia. Samalla julkistettiin teos, johon olimme koonneet parhaita tekstejä. Kilpailutekstien taso oli korkea ja monta hienoa tekstiä jäi valitettavasti ulkopuolelle. Voittajaksi valittiin Jussi Silvosen tarina Pannuhuone.

Marraskuussa ilmestyi Ari Helon toimittama kirjoituskokoelma Liberalismin puolustus – Esseitä suomalaisesta arvopohjasta, jossa olin mukana yhtenä kirjoittajana. Helsingin yliopiston Tiedekulmassa järjestetty tilaisuus oli yleisömenestys. Täällä tallenne :

Puhuin kirjasta myös Kulttuuriykkösessä yhdessä Pekka Saurin ja Linda Hartin kansssa. Pauliina Grym toimitti.

Marraskuun lopussa matkustin Heinolaan, minne on äskettäin avattu Käkisalmi-museo. Tonttien suku on Käkisalmesta kotoisin ja löysin museon seinätaulusta maininnan isoisästäni Juho Tontista.

Vuoden aikana olin useammankin kerran Sanna Ukkolan vieraana Asiastudiossa. Perjantaina 28.11. keskustelimme ajankohtaisista asioista yhdessä Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Timo Haapalan kanssa.

Marraskuussa vierailin myös Matti H. Virtasen kanssa Neuvottelija-podcastissa ja Ivan Puopolon ohjelmassa Verkkouutisten kanavalla:

Mitä muuta?

Kulttuuriykkösen Perjantaistudio kokoontui vuoden aikana tavanomaiseen tapaan joka perjantai. Olin mukana eri juontajien ja eri vieraiden kokoonpanoissa suurin piirtein kerran kuukaudessa. Jaksot ovat kuunneltavissa täällä.

Omassa Jarkko Tontti -podcastissani ilmestyi vuoden aikana kaksitoista jaksoa, vieraina Matti H. Virtanen, Mikael Jungner, Markus Nummi, Alpo Rusi, Sinikka Vuola, Sami Miettinen, Osmo Rauhala, Petri Vartiainen, Jukka Mallinen, Pekka Kallioniemi, Aki Rasilainen ja Ian Mac Eochagáin. Ne löytyvät täältä.

Vuosi alkoi myrskyisästi Lissabonissa ja myös päättyi rytinään. Lähdimme viettämään joulua Kangasalle kuten useimpina vuosina. Tänä vuonna joulua ilmestyi häiritsemään Hannes-myrsky, joka teki pahaa tuhoa etenkin Pirkanmaalla. Illalla sähköt katkesivat eikä niitä vielä aamullakaan ollut. Elämä kävi hankalaksi ja talo alkoi kylmetä. Olimme jo evakuoitumassa Helsinkiin, kun yhtäkkiä valot syttyivät! Nopeaan tahtiin myös teille kaatuneet puut oli raivattu. Suurkiitokset kaikille, jotka homman hoitivat.

Ja lopuksi oleellisin: Helsinginkadun uimahallin kuntosali ja ryhmäliikuntatunnit, erityisesti Bodycombat, ovat olleet vuoden tärkeimpiä ilon lähteitä.