Paluu Lissaboniin

Sinne jäi Jerusalem, sinne jäi Helsinki ja sinne jäi Kangasala. Kaksi vuotta sitten muutimme puolisoni työn takia Lissaboniin ja nyt olemme täällä jälleen. Edellinen vuosi Jerusalemissa oli, tuota noin, melkoisen tapahtumarikas lokakuussa 7.10.2023 alkaneen sodan takia.

Asumme nyt eri paikassa kuin viimeksi, nimittäin Ajudan kaupunginosassa. Kotitalomme katolta näkee kauas Tajo-joelle asti, ja lähellä sijaitsee Monsanton puisto. Tai pikemminkin se on metsä. Vähän kuin Helsingin Keskuspuisto.

Sää on pohjoisen ihmiselle aivan liian kuuma, kuten se oli Jerusalemissakin. Syyskuussakin välillä melkein 30 astetta.

Vieressä on onneksi Ajudan kasvitieteellinen puutarha, jossa outojen puiden varjossa käyskentelee riikinkukkoja. Sinne on hyvä paeta lukemaan ja kirjoittamaan.

Matkalaukkuelämässä on hyvät ja huonot puolensa. Monet kiinnostavat tilaisuudet ja kohtaamiset ystävien ja tuttavien kanssa Suomessa ovat jääneet väliin. Harmillista. Mutta uusi asuinpaikka saa aina ajatukset liikkeelle. Löytöretkeily pitää mielen virkeänä, sammaloituminen ei uhkaa. Suomessa olen taas lokakuussa, ainakin Helsingin kirjamessuilla esiintymässä 24. lokakuuta.

Uutta kotikaupunginosaamme tutkiessani törmäsin João Gonçalves Zarcon (1390–1471) patsaaseen. Tutkimusmatkailija Zarco löysi aikanaan Madeiran, jossa moni suomalainenkin on lomaillut. Myöhemmin on arveltu, että hän olisi ollut sefardijuutalaista sukua, joka kääntyi tai pakolla käännytettiin kristityksi.

Uskallan toivoa, että tämä vuosi on rauhallisempi kuin edellinen Jerusalemissa. Toisaalta, paikallista mediaa lukiessani huomasin kummallisen uutisen. Portugalin puolustusministeri Nuno Melo totesi äsken sotilaille pitämässään puheessa, että ”Olivenza kuuluu Portugalille”. Kyse on Espanjan ja Portugalin rajalla sijaitsevasta kaupungista, jonka Espanja valtasi vuonna 1801. Portugalin valtio ei vieläkään tunnusta tätä ja pitää kaupunkia osana Portugalia. Ehkä kyseessä oli vain vitsi, olihan.