Sastamalan kohtaamiset

Kävin pitkästä aikaa Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä. Kun viimeksi vierailin siellä, tapahtuman nimi oli vielä Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivät.

Monet ovat sitä mieltä, että tapahtuman nimi on harhaanjohtava ja se pitäisi muuttaa esimerkiksi Sastamalan kirjallisuuspäiviksi. Totta onkin, että kun tilaisuuden ohjelmaa katsoo, vanha kirjallisuus ei ole välttämättä kohdallinen otsikko. Toisaalta tapahtuman kivijalka on antikvariaattiset kirjakaupat, joita saapuu paikalle kymmeniä ympäri Suomea. Iso osa yleisöstä, kuten minäkin, nauttii antikvariaattien myyntipöytien koluamisesta.

Esiinnyin Paula Havasteen puheenjohtamassa paneelikeskustelussa Salla Simukan ja Emmi Itärannan kanssa. Aiheemme oli fantasiakirjallisuus ja tuumailimme erityisesti nuorten lukuharrastuksia ja koulumaailmaa. Vanhan kirjallisuuden sijaan puhuimme nimenomaan uudesta kirjallisuudesta. Koulu ja kirjallisuus olivat tämän vuoden teema Sastamalassa muutenkin.

Kun olin edellisen kerran Sastamalassa, silloin vielä Vammalassa, muistan kohdanneeni sattumalta entisen äidinkielen opettajani Tampereen klassillisesta koulusta, kirjailija Jorma Kannilan, joka toimi myös Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1980-luvulla. Ja kas, tällä kertaa törmäsin myös entiseen opettajaani, Jaakko Isosäviin, joka opetti minulle historiaa Tampereen klassillisessa lyseossa. Nämä kaksi opettajaa ovat vaikuttaneet muutamaan muuhunkin Tampereen Klassillisen koulun ja lukion kasvattiin. Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja ja Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen muisteli Kannilaa ja Isosäviä muutama vuosi sitten Helsingin Sanomien kirjoituksessaan.

Yksi kiinnostavimmista kohtaamisista Sastamalassa tänä vuonna oli Avattava, aivan uusi tapa levittää runoutta. Saara Töyssyn ja Elisa Heikuran ideoima Avattava on palvelu, jota kautta voi ostaa yksittäisiä runoja. Heidän kanssaan keskustellessani minulle kirkastui runouteen näkökulma, joka monilta kirjallisuusihmisiltä on ehkä jäänyt tajuamatta. Kokonainen runokokoelma on usein lukijalle aivan liian raskas kokonaisuus. Yksittäinen runo erikseen esiin nostettuna on helpommin lähestyttävä ja toisaalta muistuttaa siitä, että yksittäinen runo on jo sinänsä teos, kokonaisuus, jonka lukeminen on parhaimmillaan yhtä palkitsevaa kuin vaikka romaanin lukeminen tai elokuvan katsominen. Voimakas suositus.