Pahoittelut harvahkosta kirjoitustahdista, rakkaat lukijat siellä ruutujenne äärellä. Pienenä tekosyynä esitettäköön syksyllä ilmestyvän romaanin viimeistelykiireet. Tiukat paikat, tosiaankin, kuten aina tässä vaiheessa. Terveiset täältä metsiköstä,
Pitkät ajat väheksyin kahvihifistejä. Kahvihan on kahvia, kofeiinijuomaa, jonka ainoa tehtävä on piristää. Erikoiskahveja juovat vain pystynenäiset, muistan ajatelleeni. Samanlainen vähän huvittava ja epävarmuudesta kertova
Täällä Kirjaamon runo-osasto, IC-junassa matkalla Helsinkiin. Eläköön kaikkialle yltävä maailmanverkko ja nettitikku. Mitä muuta junassa voisi kuin kirjoittaa runoja: On hetkiä kun epäilee kaikkea mihin
Bled, Slovenia. PEN Internationalin yksi vanhimmista elävistä perinteistä on Bledin vuotuiskokous. Taannoin 1960-luvulla luotiin tapaaminen ”idän” ja ”lännen” kirjailijoiden kohtauttamiseksi ja perinne jatkuu. PEN-termein kyseessä
Leivänpaahdin hajosi. Painike ei pysy alhaalla vaan pompsahtaa takaisin. Laite on käyttökelvoton ja suuntaa pian leivänpaahtimien hautausmaalle. Paahtoleipämiehenä olen käristänyt sitkeydellä eli pitänyt napukkaa alhaalla
Minut valittiin kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtajaksi. Kiitos luottamuksesta jäsenille! Samoin isohali edelliselle puheenjohtajalle Lauri Otonkoskelle, joka uurasti kaksi vuotta järjestön eteen. Vuosikokouksessa kuultiin myös
Blogisti Mummo Muu kertoo tiirailleensa videopätkiä ”suomalaisten nykyesseistien tv-esiintymisistä.” Mummon mielestä: ”Sosiaalisesti kyvykkäin tuntuisi olevan Jarkko Tontti. En sitten tiedä, onko se hyväksi kirjoittajalle. Luultavasti
1) Vietän liikaa aikaa kirjakaupoissa, kirjastoissa ja kirjallisissa riennoissa. Monta päivää menee niin, että luen tai kirjoitan vähemmän aikaa kuin hipelöin kirjoja. Minulla on jo
PEN Internationalin 76. kongressi vierii eteenpäin. Jännittävimmät hetket Tokiossa koettiin eilen, kun äänestettiin henkilövalinnoista. PEN Internationalin johtokuntaan valittiin Kenian PENin puheenjohtaja, runoilija ja toimittaja Philo Ikonya,
Suhteeni synnyinkaupunkiini Tampereeseen on monimutkainen, mutta ei mennä nyt siihen. Osana viiden saksalaiskirjailijan Suomen-kiertuetta matkasin äskettäin kaksi tuntia junalla pohjoiseen. Helsingissä saksalaiset olivat jo keikkailleet.