Kirjan valmistumisen jälkeinen tyhjyys pitäisi jotenkin täyttää. Parasta olisi ryhtyä seuraavalle ja ryhdynkin. Mutta tauko on pakko pitää, muuten käy niin, että jatkaa edellistä vaikkei haluaisikaan.
Siitä se lähtee. Toukokuun alusta käynnistynyt työhuoneyhteisömme vietti tänään kalustuspäivää. Viime viikolla haimme Kierrätyskeskuksesta huonekalut. Sain pöydän, tuolin, hyllyn ja puolet sohvaa alle satasella. Kierrätyskeskuksen miehet toivat tavarat paikoilleen.
Lounastin tänään Riikka Pulkkisen kanssa kirjavaihdon merkeissä. Sushin syönti sujuu minulta aina yhtä sottuisesti. Riikan Raja on ollut isosti esillä pitkin syksyä. Esikoiskirjat saavat aina hivenen
Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin
Vuoden viimeisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin, että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja Roomassakin sen voi tehdä. Ongelmia: italian
Kalevi Jäntin palkinnon antoivat. Ei pöllömpää! En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.
Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja elämäni meni uusiksi. Ainakin viisitoista vuotta käytössä ollut Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteeni jarkko.tontti@helsinki.fi kuoli pois,
Hieven myöhästyneenä vastaukseni Anita Konkan haasteeseen, kirjakyselyyn. Eilen piti jo kirjoittaa, mutta kustantajan syyskauden avajaisjuhlat (Kemppisen oiva analyysi niistä on täällä) venähtivät ja äsken sain
Blogislavian keskuskomitealta tuli käskykirje, jonka mukaan kaikkien on nyt kirjoitettava potkupallosta. Liittyy joihinkin meneillään oleviin kisoihin. Minä töihin, kiltti kun olen. Aiheen vaikeutta helpotti äskettäin Jussi,