
Virtuaalinen Ei kenenkään maa
Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen

Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen

Palasin äsken uupuneena Venäjältä takaisin Snellmaninkadulle. Muutaman päivän kirjailijakongressi Marin pääkaupungissa Joskar-Olassa ei sinänsä vienyt voimia. Sen sijaan junamatkailu sinne ja takaisin oli haastavaa. Paluumatkalla

Lupauduin kirjoittamaan erääseen lehteen katsauksen kirjasyksyyn 2008. Pitkään harasin vastaan. Yhdistävien teemojen etsiminen rajatunkin kirjakasan joukosta on päkistettyä puuhaa. Ei vähiten siksi, että kirjailijat ovat yksin

Nuori Voima vietti satavuotisjuhlia eilen 28.5.2008 Villa Kivessä. Huomioita: Kustantajista kunnostautui Otava, josta oli paikalla peräti neljän hengen lähetystö. Tammen väestä havaitsin kustannuspäällikkö Hannu Harjun.

Taannoin kysyin neuvoa neuvottomuuteeni dekkarien suhteen. Kiitos erinomaisista vinkeistä. Ihan omin päin päädyin sen sijaan Euroopan unohdetuimman dekkarin ääreen. Nimittäin. Olen valmistautunut tulevaan Manner-tilaisuuteen lukemalla vielä

Pitkäksi venähtäneen joulun ja mediaumpion myötä havahdun vasta nyt Jaan Krossin kuolemaan. En ole lukenut häneltä kuin historiallisen romaanin Keisarin hullu. Muuan kirjaihminen, jonka makua arvostan, kertoi

Sieltä tuli. Sain Luokkakokouksen lämpimäiskappaleen käsiini. Ja kuten tunnettua, samalla se myös irtoaa otteestani lukijoiden arvioitavaksi. Enää en voi sille mitään, lapsi lähti maailmalle. Mitä

Muutama päivä maalla ja johan kuulostaa raitiovaunun kolke taas mukavalta. Ei niin, etteikö Kangasalla – siis ei Kangasalalla – olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä

Vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai Orhan Pamuk. Hyvä näin, vaikka en ole mikään vimmainen Pamuk-fanittaja ja oikeastaan olisi jo ollut runoilijoiden vuoro. Kuten usein, Nobel-palkinto

Joskus muinoin jaksoin jankuttaa suomen kieleen ryömiviä anglismeja ja englanninkielisiä sanoja vastaan. Nykyään, muututtuani negativistista positivistiksi, vain riemuitsen oivista käännöksistä ja muista vastaiskuista. Kemppisen sivuilta