Täällä ollaan, Kuhmossa. Kaupunki on isompi kuin osasin odottaa. Löytyi tasokas kirjakauppa ja paljon muuta kiinnostavaa. Havaintoja: Hätkähdyttävän monella ulkomaalaisella miesmuusikolla on käkkäräiset, pitkät tai
Muutama päivä maalla ja johan kuulostaa raitiovaunun kolke taas mukavalta. Ei niin, etteikö Kangasalla – siis ei Kangasalalla – olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä
Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut. Osa
Jännittää. Huomenna menen tv-kameran eteen. Teemme runovideota TV1:n Runoraatia varten. Ongelma: täytyy opetella lausuttava runo ulkoa. Tässä olen Euroopan ensimmäiseksi huonoin, ulkoa pänttäämisessä. Mieluummin maalaan lavealla pensselillä
Kalevi Jäntin palkinnon antoivat. Ei pöllömpää! En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.
Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten
Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on
Asun keskellä kaupunkia, joten käytän vain harvoin metroa ja junaa. Tänään kuitenkin kiirehdin poikkeuksellisen aikaisin (ennen klo kahdeksaa!) Amnestyn toimistolle palaveriin. Metrossa Kaisaniemestä Kamppiin huomasin
Tiistaina 22. elokuuta Vanhalla ylioppilastalolla on puhe runoudesta. Olen ollut mukana järjestelyissä, mutta Leevi Lehto teki suurimman työn, kuten viime vuonnakin. Iso kiitos Leeville! Ohjelma
Jopas jotakin. Kustantaja kertoi hämmentävän uutisen. Vuosikirjasta otetaan toinen painos, mitä ei varmaankaan tehtäisi jos ensimmäistä ei olisi myyty loppuun. Todella outoa. Runokirjoja kun ei