
Kesäkirjat
Grafomaniassa Salla Simukka listaa kesäkirjojaan kuten monet muutkin kirjallisuusblogaajat. Minä perässä. Vuosi sitten näköjään valitsin kesäluettavan sokko-otoksen turvin. Tänä kesänä olen toiminut vähemmän sattumavaralla. Toukokuussa
Grafomaniassa Salla Simukka listaa kesäkirjojaan kuten monet muutkin kirjallisuusblogaajat. Minä perässä. Vuosi sitten näköjään valitsin kesäluettavan sokko-otoksen turvin. Tänä kesänä olen toiminut vähemmän sattumavaralla. Toukokuussa
Kesäteatterin maine ei ole kummoinen. Puskafarssia, jossa yleisö röhähtelee, kun joku juo viinaa. Myötähäpeä on kovin usein se kohdallisin sana. Mutta nyt tuli jotain ihan
Täällä Kirjaamon maakuntakirjeenvaihtaja, rantasaunan kuisti, Kangasala. Hivenen harmittaa. Jos Facebookiin on uskominen, kavereilla ja tutuilla on juuri nyt ja parhaillaan hauskaa useammallakin piknikillä, prideparaatilla ja
Kuten ihmisillä, kaupungeilla on hajunsa. Palasin eilen lähes tasan kymmenen vuoden jälkeen Berliiniin, missä asuin vuonna 2001. Silloin vaihto-opiskelin Humboldt Universitätissä ja runnoin väitöskirjani loppuun.
Täällä Kirjaamon Saksan kirjeenvaihtaja, Leipzig. Nuoren Voiman Liiton Hulahula-kiertue on edennyt viimeiseen kohdemaahan. Eilen ylitimme Puolan rajan, jonka huomasi siitä, että kaksikaistainen tie muuttui kuusikaistaiseksi.
Pahoittelut harvahkosta kirjoitustahdista, rakkaat lukijat siellä ruutujenne äärellä. Pienenä tekosyynä esitettäköön syksyllä ilmestyvän romaanin viimeistelykiireet. Tiukat paikat, tosiaankin, kuten aina tässä vaiheessa. Terveiset täältä metsiköstä,
Pitkät ajat väheksyin kahvihifistejä. Kahvihan on kahvia, kofeiinijuomaa, jonka ainoa tehtävä on piristää. Erikoiskahveja juovat vain pystynenäiset, muistan ajatelleeni. Samanlainen vähän huvittava ja epävarmuudesta kertova
Täällä Kirjaamon runo-osasto, IC-junassa matkalla Helsinkiin. Eläköön kaikkialle yltävä maailmanverkko ja nettitikku. Mitä muuta junassa voisi kuin kirjoittaa runoja: On hetkiä kun epäilee kaikkea mihin
Bled, Slovenia. PEN Internationalin yksi vanhimmista elävistä perinteistä on Bledin vuotuiskokous. Taannoin 1960-luvulla luotiin tapaaminen ”idän” ja ”lännen” kirjailijoiden kohtauttamiseksi ja perinne jatkuu. PEN-termein kyseessä