TONTIN BLOGI
Mielipiteitä, päiväkirjaa, ajankohtaista.
Suomen PENissä kuohuu, kirjoittaa Helsingin Sanomat. Olen ehdolla järjestön varapuheenjohtajaksi. Jos olet PENin jäsen tule kokoukseen torstaina 26.2. klo 17. Sananvapautta pohtii myös Kirjaamon kolumniosasto.
Täällä Kirjaamon Iberian kirjeenvaihtaja, Nerja, Andalusia. Häpeilemättomän kulttuuriniukan aurinkolomailun hauskin yllätys on ollut kartta. Pikkuisesta Nerjan kaupungista löytyi runoilijalähiö, kaupunginosa nimeltään Barriada de los Poetas. Kaikki
Uutinen Bernhard Schlinkin Lukijan filmatisoinnista toi muistoja mieleen. Eikä ihan pienestä aiheesta, vaan siitä, miksi teen nykyään sitä, mitä teen. Nimittäin. Keväällä 2001 asuin Berliinissä ja
Pyysivät vanhan kolumnin myötä telkkkariin. Aiheena lasten päivähoito. Vastapuolena oli kotiäiti Nina Mikkonen, jota kuunnellessa nauratti koko ajan. Sain kuitenkin pidettyä hymyn piilossa. Välillä tunsin
”…kauneusarvo ei ole kielen vaihtelevuudessa, kuvarikkaudessa, loisteliaisuudessa ja runollisuudessa vaan sen sanonnan asiallisuudessa, täsmällisyydessä, yksinkertaisuudessa ja selvyydessä.” Modernismin ohjelmajulistus 1950-luvulta à la Tuomas Anhava? Ei
Suomalaisen kirjallisuuden estetiikan ytimessä on muutamia julkilausumattomia direktiivejä. Yksi on adjektiiviatribuuttien kielto. Vältä niitä viimeiseen asti. Varsinkaan ei saa viljellä ilmaisuja, joita kielioppiväki kutsuu subjektiivisiksi
Aktivoiduin kirjasyksyn keskellä puolustamaan hyvää, oikeata ja kaunista. Suomen PENin ja oikeusministeriön seminaarissa 17.11. puhuin ilmaisunvapaudesta ja taiteenvapaudesta. Tuija Brax vastasi kuten ministerin kuuluu, eli varovasti.
Äskettäin Suomessa kohistiin Sherry Jonesin romaanista Medinan jalokivi. Random House peruutti suunnitellun julkaisun kun joku professorismies varoitti kirjan loukkaavan muslimeja ja johtavan seurauksiin à la
Kaksi vuotta sitten julkaistiin Juha Seppälän romaani Ei kenenkään maa. On hyvä. Kirjan yksi juonne kiertyy koijari Kosti Grundstenin ympärille. Hän perustaa kirjassa Suomen ensimmäisen