Tämä on ollut erilainen kesä. Huolimatta siitä, että olen viime vuosina asunut pitkät ajat ulkomailla, olen onnistunut viettämään kesäkuukaudet maalla Kangasalla. Niin olen tehnyt jo melkein viisikymmentä vuotta. Vanhempani ostivat paikan kesäasunnoksi vuonna 1976. Mutta tänä vuonna kävi niin, että isompi remontti osui juuri kesään. Toki muutamana viikonloppuna olen käynyt tunnelmoimassa.
Mutta siis: Helsinki-kesä tänä vuonna. Ei siinä mitään. Täällähän on vaikka mitä!
Ja koska olen kirjailija, olen aina sekä töissä että lomalla. Allekirjoitin äsken kustannussopimuksen tulevasta romaanista, nimeltään Unohdus. Se on laskujeni mukaan kahdeksastoista kaunokirjallinen teokseni. Olen kirjoittanut sitä jo useamman vuoden, mutta työtä on vielä jäljellä. Kirja ilmestyy ensi vuonna eli vuonna 2027.
Sitten sain valmiiksi esseen, joka on pyörinyt mielessäni jo monta vuotta. Nimittäin kirjoituksen, jossa pohdin Ranskan presidenttiä Emmanuel Macronia ja hänen politiikkaansa suhteutettuna filosofi Paul Ricoeurin ajatteluun. Macron on koulutukseltaan filosofi ja toimi Ricoeurin tutkimusavustajana vuosituhannen vaihteessa. Itse perehdyin Ricoeurin tuotantoon 1990-luvulla opiskellessani ja kirjoittaessani väitöskirjaa. Essee ilmestyy syksyllä Kanava-lehdessä.
Mitä muuta? Olen hiljakseen penkonut arkistojani ja skannannut vanhoja valokuvia, omia ja sukulaisten. Paljon nostalgisia humahduksia vuosikymmenten takaa. Ja kiinnostavia ylisukupolvisia muistumia.
Tässä on kuva, jonka päiväys on 7. heinäkuuta 1927. Isoisäni Juho Tontin sisaren Martta Tontin häät on vietetty ja morsian lähtee sulhasensa Sulo Rouhiaisen kanssa kotoaan Korpelan tilalta, joka sijaitsi Käkisalmen maalaiskunnassa.
Tässä kuvassa 30. tammikuuta 1996 vietetään Martan 90-vuotisjuhlia Nastolassa. Minä seison kuvassa hänen takanaan.
No comment yet, add your voice below!