Haavikosta
Sinne meni, tuli. Suomen tähän astisista paras kirjailija Paavo Haavikko kuoli. Haavikolla oli kirjailijan tärkein ominaisuus ja sen mukana kaikki: häikäilemättömyys. Ei tarvitse lukea vanhoja mestareita.
Sinne meni, tuli. Suomen tähän astisista paras kirjailija Paavo Haavikko kuoli. Haavikolla oli kirjailijan tärkein ominaisuus ja sen mukana kaikki: häikäilemättömyys. Ei tarvitse lukea vanhoja mestareita.
Runokuu lähenee loppuaan ja minä olen osani tehnyt. Hajahuomioita: Lauantain Runomarkkinat joutui sateen murjomaksi. Aamulla esiintynyt Risto Oikarinen tiivisti tunnelman: toinen lokkikin katosi katsomosta. Iltapäivällä
Siinä. Mukavan oloinen pahvilaatikko jonka sisällä cd ja lipuska. Omaa osuuttani en uskalla kuunnella, mutta kavereiden kyllä. Jännä tunnelma, ihan kuin ihminen istuisi sängyn laidalla ja
Tämä pysäyttää. Sain Suomessa asuvan mordvalais-venäläisen runoilijan Sergej Zavjalovin suomennoskokoelman (suom. J. Mallinen) tekijältä jo viime syksynä (omistuksen päiväys on näköjään 20.9.2007), mutta vasta nyt ryhdyin tosissani tälle
Torstaina 13.12. lähtee Jukka Mallisen johdolla viiden hengen ja ruumiin runoilijapartio muinaiselle suomalaiselle suolle, Pietariin. Minun lisäkseni Sinikka Vuola, Marianna Kurtto, Henriikka Tavi ja Miia Toivio. Tiedossa
Tänään tapahtui hyviä ja pahoja. Ensin hyvät. Kävin Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla katsomassa Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuvan elokuvan Persepolis. Pysähdyttävän hyvä, ehkä vielä parempi kuin alkuperäinen
Vaikka olen proosaan langennut rintamamarkuri, olen yhä hyvän puolella. Runous on korkein kirjoittamisen laji. Piste. Kohta sitä saa. Ensi maanantaina käynnistyy Runokuu-festivaali osana Helsingin juhlaviikkoja. Laadukkain ohjelma mitä
Täällä ollaan, Kuhmossa. Kaupunki on isompi kuin osasin odottaa. Löytyi tasokas kirjakauppa ja paljon muuta kiinnostavaa. Havaintoja: Hätkähdyttävän monella ulkomaalaisella miesmuusikolla on käkkäräiset, pitkät tai
Muutama päivä maalla ja johan kuulostaa raitiovaunun kolke taas mukavalta. Ei niin, etteikö Kangasalla – siis ei Kangasalalla – olisi ollut kivaa. Vihreän eri sävyjä pöpeliköissä
Tulipas luettua veikeä kirja. Nimittäin skotlantilaisen nykyrunouden kokoelma Intiimejä avaruuksia (Like 2006), joka viime vuoden kirjarumbassa jäi jotenkin katveeseen. Hesari mm. ei sitä arvioinut. Osa