MIKSI TAITEILIJOILLA JA TUTKIJOILLA EI OLE SOSIAALITURVAA? Keskustelu tieteen- ja taiteentekijöiden asemasta sekä sosiaaliturvan aukoista nyky-Suomessa Ylioppilasteatteri (Aleksanterinkatu 23, sisäänkäynti rautaportista Kolmen sepän aukiolta), keskiviikkona
Lounastin tänään Riikka Pulkkisen kanssa kirjavaihdon merkeissä. Sushin syönti sujuu minulta aina yhtä sottuisesti. Riikan Raja on ollut isosti esillä pitkin syksyä. Esikoiskirjat saavat aina hivenen
Jännittää. Huomenna menen tv-kameran eteen. Teemme runovideota TV1:n Runoraatia varten. Ongelma: täytyy opetella lausuttava runo ulkoa. Tässä olen Euroopan ensimmäiseksi huonoin, ulkoa pänttäämisessä. Mieluummin maalaan lavealla pensselillä
Sinne jäi Rooma, kotona taas. Matkalukemisista Goetheä jaksoin sivulle 177. Siihen uuvuin, kirjailija ryhtyi toistamaan itseään. Isoin lukuilo oli mukaan tarttunut Tuli & Savu -lehden uusin
Vuoden viimeisena päivänä suuntaan kohti Roomaa. Miksikö? Ei mitään sen ihmeellisempää syytä kuin, että pitäisi keksiä tulevalle kirjalle nimi ja Roomassakin sen voi tehdä. Ongelmia: italian
Kalevi Jäntin palkinnon antoivat. Ei pöllömpää! En kyllä tiennyt että se on näin vanha palkinto.
Hivenen hirvittää. Huomenna lauantaina pitäisi matkata Turkuun, esiintymään Varsinais-Suomen (Finland ’Proper’ in English, kuten Leevi Lehto asian on laittanut) runoviikolla, ensin panimoravintola Kouluun ja illalla ravintola Monkiin. Miten
Vuosikirja pääsi Helsingin Sanomien esikoiskisan finaaliin. Kiva näin. Mutta aina kirjallisia tai muita taiteellisia kilpailuja tuumiessa jotenkin tulee paha mieli. Joidenkin teosten esiinnostamisen hinta on
Vuoden 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinnon sai Orhan Pamuk. Hyvä näin, vaikka en ole mikään vimmainen Pamuk-fanittaja ja oikeastaan olisi jo ollut runoilijoiden vuoro. Kuten usein, Nobel-palkinto
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä se tapahtui. Syyskuu vaihtui lokakuuksi ja elämäni meni uusiksi. Ainakin viisitoista vuotta käytössä ollut Helsingin yliopiston sähköpostiosoitteeni jarkko.tontti@helsinki.fi kuoli pois,